Ihmisen synty ja alkutila kreikkalaisessa mytologiassa

Ihmiset ovat syntyneet maa äidistä. Heidän sanottiin jumalten luomiksi ja heidän eläneen kulta-aikoina autuaina jumalien yhteydessä, kunnes he menettivät autuudentilan ylpeytensä takia. He vajosivat sitten kurjaan raakuuteen liki elukka-asteelle. Iapetoksen titaanipoika Prometheus auttoi heidät sivistyksentielle. Tämä titaani edustaa valoon ja vapauteen pyrkivää ihmishenkeä, joka oli valmis suututtamaan jopa Jumalat edistääkseen ihmiskunnan kehitystä ja onnea. Iapetos loi sivistyksen ensiaskeleet varasten taivaasta tulta ihmisille annettavaksi. He panivat tulen liedelle ja laativat lieden suojaksi katon, jolloin ensimmäinen ihmistalo tuli rakennuksi. Sitä ennen oli majailtu rotkoissa ja luolissa kuin latuskapäät. Kiertolaisuus päättyi ihmisten asetuttua aloilleen ja maanviljelys alkoi tarjota vankkaa pohjaa sivistykselle. Ylijumala Zeus rankaisi suutuksissaan ankaralla kädellä titaania, joka oli syyllistynyt tahraamaan taivaan tulen maan tomuun. Varas kahlehdittiin jylhään vuoreen maan äärillä Skythiassa, jossa kotka nokki alati hänen maksaansa, kunnes Herakles vapautti hänet paljon myöhemmin.

Sivistys toi mukanaan myös pahaa. Karkeat luonnonlapset olivat terveempiä kuin hienostuneet, veltot kulttuuri-ihmiset – Pandora-myytin opetuksien mukaan. Zeus kosti tulen ryöväämisen antamalla Hefaistoksen leipoa savesta ihanan sulottaren, jonka nimi oli Pandora (kaikkien lahjallinen), sillä kaikki antoivat sille lahjansa, suloa, viehättävyyttä, kätevyyttä, sulavat puheenlahjat sun muuta. Zeus antoi sulottarelle lippaan, joka kätki kaikkia tauteja ja tuhoja ja lähetti hänet Prometheuksen typerän Epimetheus-veljen luo. Kun Epimethus aukaisi uteliaana lippaan kannen, taudit pujahtivat vitsaukseksi. Vain toivo jäi lippaan pohjalle Epimetheuksen suljettua kiireenvilkkaa kannen. Näin tämän ensimmäisen naisen kautta tauti ja kuolemat tulivat maailmaan, koska ihminen pyrki mahdottomiin ja loukkasi sillä taivaan pyhyyttä. Rikoksensa seuraamuksena hän joutui kärsimään tuskia, josta vasta voiton sankari vapahti hänet sovittamalla kuolemalla. Raamatun Genesiksessä syntiinlankeemuksella oli samantapaiset seuraamukset kuin Pandoran lippaan aukaisemisella hankaline raskauksineen, synnytystuskineen ja elannonhankkimisen vaikeuksineen.

Kreikkalaisessa mytologiassa ihmisen alkuhistoriaa käsitellänä neljän aikakauden tarussa. Ensin elettiin kultakautta ilman huolta, kipua ja tuskaa tuntematta onnellisesti päivää paistatellen. Maa elätti ihmiset hedelmillään ilman työtä. Ihminen nukahti sulounessa täältä toiseen elämään ja muuttui ihmisten suojelushengeksi. Hopeakausi ei ollut enää niin auvoista aikaa. Ihmiset olivat laiskoja ja ylpeitä jumalienhalveksijoita. Vaskikaudella hurjat ja väkivaltaiset ihmiset tappelivat kaiken aikaa, kunnes kuolivat sukupuuttoon. Rautakauden langennutta ihmissukua alemmas ei voinut enää vajota.

Ihmiskunnan turmelluttua turmeltumistaan Zeus päätti puhdistaa maan ihmissyövästä. Hän lähetti suuren vesitulvan hukuttamaan kaikki ihmiset ja elävät. Ainoastaan Prometheusin poika Deukalion Pyrrha-vaimoineen jäi henkiin. Hän rakensi Raamatun Nooan tavoin aluksen, jolla souteli kunnes alus ajautui Parnassos vuorelle. Vuorella hän uhrasi kiitosuhrin Zeusille, ja tämä antoi hänen uudistaa ihmissukua, käskien heidän heitellä taakseen äitinsä luita, siis kiviä. Deukalionin heittelemistä kivistä syntyi miehiä ja Pyrrhan heittämistä kivistä naisia. Deukalionin poika oli Hellen, josta helleenit eli kreikklaiset saivat nimensä. Hellenin pojat olivat Aiolos ja Doros sekä pojanpojat Achaios ja Ion, joista syntyivät Kreikan kansan pääheimot: aiolit (eoolit), doorilaiset, achailaiset ja ionilaiset.