Jälkiruokia 1950-luvulta

Nugaahyytelö

Nugaa:

* 50 grammaa sokeria
* 40 grammaa manteleita

Kiisseli:

* 4 munankeltuaista
* 40 grammaa sokeria
* 2 ½ desilitraa tavallista kermaa
* 4 liivakkoa
* 2 ½ desilitraa sakeaa kermaa

Nugaa: Silppua mantelit verrattain hienoksi. Pane ne ja sokeri yhtaikaa huolellisesti puhdististettuun pannuun. Pane pannu tulelle ja hämmennä seosta puulusikalla, kunnes sokeri on täysin sulanut ja muuttunut vaaleanruskeaksi. Kaada seos voidellulle pellille jäähtymään. Leikkaa se jäähtymisaikana hakkuuraudalla tai veitsellä ruutuihin. Taita ruudut irti toisistaan vasta aivan jäähtyneinä. Murskaa näin saamasi karamellit joko huhmareessa tai kaaviloimalla niitä voipaperin välissä, mutta tee tämä vasta juuri ennen kuin käytät murskaa mausteena tai koristeena, sillä se kostuu nopeasti.

Hyytelö: Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kiehauta tavallinen kerma ja kaada se munavaahdon joukkoon, jota on samalla voimakkaasti vatkattava. Kaada seos kasariin ja vie tulelle. Sekoita joukkoon liotetut, kuiviksi painellut liivakot. Vatkaa kiisseliä jatkuvasti, kunnes se sakenee ja alkaa poreilla. Kaada se silloin kulhoon ja jatka vatkaamista, kunnes enin kuumuus on haihtunut. Kun seos on jäähtynyt, sekoita joukkoon murskattu nugaa, ja kun se alkaa saota, hämmennä kovaksi vaahdoksi vatkattu sakea kerma joukkoon. Kaada hyytelö kylmällä vedellä huuhdeltuun vuokaan hyytymään. Juuri ennen tarjolle vientiä kasta vuoka kuumassa vedessä ja irrota hyytelön reunat vuoasta teräväkärkisellä veitsellä. Kaada hyytelö tarjoiluastiaan. Voit koristaa sen vielä murskatulla nugaalla, mutta siinä tapauksessa nugaata on tehtävä hieman runsaammin. Nugaahyytelö on toki suuritöinen, mutta erittäin herkullinen ja hieno jälkiruoka.

Korppuvanukas

* ½ litraa korppujauhoja

* 1 kahvikupillinen marjasosetta tai hilloa
* 1 teelusikallinen hienonnettua kanelia
* 1 desilitra maitoa tai laimennettua mehua
* ½ desilitraa sulatettua voita

Voideltuun vuokaan pannaan kerroksittain korppujauhoja, hienonnettua kanelia ja marjasosetta. Päällimmäinen kerros korppujauhetta. Neste ja sulatettu voi kaadetaan päälle. Paistetaan uunissa vaaleanruskeaksi ja tarjotaan karamelli- tai vaniljakastikkeen kanssa.

Kaurajälkiruoka 4 hengelle

* 2 desilitraa kaurahiutaleita

* 6 desilitraa vettä
* 150 grammaa kuivia sekahedelmiä tai omenoita
* 4 desilitraa vettä
* sokeria maun mukaan

Kaurahiutaleet pannaan veteen turpoamaan vuorokaudeksi. Sekahedelmät pestään ja pannaan samoin veteen yhtä pitkäksi ajaksi. Jos halutaan, ne maustetaan sitten sokerilla. Liotetut keittämättömät kaurahiutaleet nostetaan jälkiruokavadille ja niiden päälle liotetut keittämättömät hedelmät. Haluttaessa vati voidaan koristella kermavaahdolla. Tarjotaan kerman tai maidon kanssa.

Tällainen ruoanvalmistustapa tuntuu monesta varmasti oudolta, mutta kokeiltuanne voitte todeta sillä tavalla saavan paitsi erittäin terveellistä sekä myös hyvän makuista ruokaa.

Parfyymien varhaishistoriaa

Jo yli 5000 vuotta sitten uhrikiveltä nousivat palavien puuaineiden ja hartsin savupatsaat taivasta kohti, jotta yläkerrassa tultaisiin suopeiksi rukoilijoille. Vanhin jälkipolville säilynyt runoelma Gilgames-eepos kertoo muinaisbabylonialaisen Noan polttaneen setripuuta ja mirhamia kiitokseksi pelastumisestaan vedenpaisumuksesta, ”ja tuoksu kohosi miellyttävänä jumalien neniin”.

Babylonian kehityttyä suureksi kalliiden mausteiden rahtauspaikaksi, olihan sillä kaupan miltei kaksisataa erilaista tuoksuvaa ainetta. Herodotos tiedottaa että Baal-Mardukin kultaisilla alttareilla poltettiin vuosittain 26 000 kiloa suitsukkeita. Persialaiset toivat saman verran suitsukkeita Arabiasta. Nykyisen Jemenin alueella Arabian eteläkärjessä oli kadehdittujen saborien omistamia kokonaisia metsiköitä. Pieniä uhripuita siis, joiden runkoa vain he osasivat viiltää hartsin saamiseksi, joskin vain kolmesataa saborisukua osasi tämän taidon. Oikeus uhripuiden käsittelyyn oli perinnöllinen, niinpä nämä suvut nimitettiin pyhiksi.

Sitä vastoin Egyptin faaraot lähettivät sotajoukkoja Puntin salaperäiseen suitsukemaahan, joka sijaitsee nykyisen Eritrean ja Somalimaan välissä. He toivat kotimaahansa suuret määrät hyväntuoksuisia kasveja. Ennen kaikkea he osasivat käsitellä kellertäviä jyviä, joiksi suitsukepuiden nestemäinen erite jähmettyi. Suitsuketta, mirhamia ja kultaa ei kutsuttu aiheetta kolmen itämaan tietäjän lahjoiksi. Hartsit olivat muuten yhtä kalliita kuin kulta. Kirkoin piireissä käytetään edelleen suitsuketta, josta käytetään hajuvesiteollisuudessa nimeä ”olibanum”.

Muinaiset egyptiläiset suitsuttivat kolmesti päivässä tuoksuvia savupatsaita auringonjumalansa kunniaksi. Auringonnousun aikaan he polttivat makeaa hartsia, keskipäivällä kitkerää mirhamia ja illalla ”kyfiä”, joka oli valmistettu kuudestatoista voimakastuoksuisesta aineesta. Pyhä savu oli säädetty myös juutalaisten jumalanpalvelussuitsutukseen. Erästä poikkeuksellisen hyväntuoksuista elemi-hartsia käytettiin intialaisissa pyhäköissä uhraamiseen. Santelipuuta, balsamia ja suitsuketta paloi kiinalaisissa temppeleissä sekä kartagolaisten juhlapaikkojen korkeissa kyntteliköissä. Sellaiset kalliit uhrisavut maksoivat tietenkin enemmän kuin nykyajan parfyymit. Kun Aleksanteri Suuri lapsellisessa hölmöydessään heitti paljon pyhää suitsuketta alttarille, hänen kasvattajansa Leonidas kielsi häntä huomauttaen pilkallisesti, että myöhemmin hän voisi heittäytyä tuhlaavaiseksi monta kertaa kukistettuaan suitsuketta tuottavat kansat. Tarina kertoo että Aleksanteri Suuri otti ensimmäisestä kerrasta opikseen. Niilin valloitusretkeltään hän lähetti viipymättä vanhalle oppimestarilleen laivalastillisen suitsuketta, jolla hän tästä lähtien voisi palvoa ylen määrin jumalia. Keisari Nero puolestaan antoi puolisonsa polttohautajaisissa kohota ilmaan suitsuketta enemmän kuin koko Arabia pystyi tuottamaan vuodessa. Manalan jumalien kunnioittaminen oli sinänsä viisasta, mutta niin runsas uhraaminen oli pikemminkin tuhlausta kuin kunnioitusta.

Ei ollut mikään että pyrittiin korvamaan arvostettuja puuaineita ja hartseja keinotekoisilla tehdasmaisilla tuoteratkaisuilla. Aleksandriasta varastettiin kuitenkin silloin niin paljon aitoa suitsuketta, että tehtaan johto otti käyttöön ankarat varotoimet. Työläisille määrättiin esiliinat ja kasvojen eteen kiinnitettiin naamari tai tiheä verkko ja kaiken lisäksi ennen tehtaalta poistumista riisuttiin kaikki vaatteet.

Suitsuketta ei poltettu aina vain hyvän tuoksun vuoksi, vaan myös tautien ehkäisemiseksi. Luonnolliset kokemukset ja lääketiede sekoittuivat taikauskoon. Babylonialaiset ja assyrialaiset koettivat ajaa tautipaholaista sairaasta ruumiista mirhami- ja suitsukepilvin. Galbaanikumihartsin tervehdyttävän vaikutuksen keksi maineikas kreikkalainen lääkäri Hippokrates. Kiinassa keksittiin kamferin lisäksi monia muita arvokkaita rohdoksia. Kamferi tuotiin myöhemmin Syyrian kautta Eurooppaan.

Ateenassa ja Roomassa sytytettiin myös epidemioiden uhatessa kadunkulmissa tuoksuvia puuaineita ja yrttejä. Keskiajan ihminen taisteli vaikeita kulkutauteja vastaan ”ruttotulella”. Sitä kutsuttiin myös ”tuskantuleksi”, samalla uskottiin kastanjan, santelipuun, tyymin, salvian, laakeripensaan, laventelin ja rosmariinin parantavaan vaikutukseen. Ruton aikana saadut kokemukset laventelin parantavuudesta johtivat Englannissa 17.vuosisadalla ensimmäisiin yrityksiin valmistaa laventelivettä, josta myöhemmin kehittyi tunnettu Englantilainen vientituote. Vieläkin sirotellaan rosmariinia ”ruton ehkäisemiseksi” Lontoon Lord Mayorin virkaanasettajaisissa – niiden aikojen muistoksi jolloin rosmariini auttoi kaikkiin vaivoihin joko juotuna tai poltettuna. Saksan vanhojen kaupunkien tileissä esiintyy yleisten juhlamenojen yhteydessä ”kukat ja herkut” sekä ”troskit ja kynttilät”. Nämä vanhat kynttilät valmistettiin vanhan reseptin mukaan katajasta, santelipuusta, aloesta, suitsukkeesta ja niin edelleen käyttäen apuna lehmuksen hiiltä ja paloviinaa. Näiden kynttilöiden piti varjella myös tartuntaudeilta.

Kautta aikojen on poltettu suitsukkeita uhrina mystiselle Profit-jumalalle. Jo ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun jälkeen kirjoittamassaan luonnonhistoriassa Plinius suuttui, kun barbaarit sytyttivät kiukuissaan tuleen kokonaisia metsiköitä. Tästä johtuen hyväntuoksuisten puuaineiden hinnat kohosivat nopeasti, niinpä naula kanelia maksoi 1000 denaarin asemasta 1500 denaaria. Hollantilaiset polttivat siihen aikaan tavattoman kalliita ja nykyäänkin arvostettua muskottia ja kanelia sellaiset määrät, että koko maa tuoksui hyvälle. Tällainen tuhlailu piti hinnat korkeina, myös tuoksuvan ”tuskasavun”, jota kuitenkin kaupiteltiin halvemmalla ruton ehkäisyyn.

Vanhoja uskomuksia ja taikoja: luonne ja taidot

Jos juo kahvin seisaaltaan, tulee kiukkuiseksi. 
Alavus 1936

Jos uuniluutooja hiilikoukkuva pietää pitkään tuvassa, ni immeiset tulloo laiskaksi. Lapset tulloo laiskoja.  
Kangasniemi 1934

Uimariksi ja uimaan oppii hyvin, jos syöpi niin vanhaa leipää joka on homehtunut. Kertojamme sanat: ”Syöpi hometta leipää!”  
Aunus 1938

Joka on hyvä valehteleen, se osaa tehdä myöskin hyviä tuokkosia. 
Eräjärvi 1936

Jos korvat häälyvät puhuessa, niin silloin ihminen valehtelee.  
Kokemäki 1938

Joka on paha kutiamaan, niin hänen sanotaan olevan pahan luulemaan. 
Kurikka 1904

Vanha taikauskomus. Vanhaan aikaan uskottiin niin, että lempeäluontoisen ja lyhytvihaisen henkilön hiki lähti helposti pestessä hänen alusvaatteistaan. Häijyluonteisen ja pitkävihaisen henkilön hiki taas lähti hyvin vaikeasti pesussa hänen vaatteistaan. Ja pyykkivaatteiden pesijät hyvin usein arvostelivat hien vaatteista lähdön perusteella erittäinkin tyttöjen ja poikien luonnetta. Jos eivät olleet tilaisuudessa heitä muuten tuntemaan.  
Sortavala 1936.

Kun kulmakarvat ovat nenän kohdalta yhteen kasvaneet, on henkilö kiivasluonteinen.     
Nokia 1939

Kun peukaloa taivuttaa taaksepäin, niin siihen tulee ryppyjä. Jos ne ovat peukalon tyven ja keskinivelen välillä, on henkilö hyväluonteinen, mutta jos ne ovat kauempana, on hän ilkeä – sitä ilkeämpi, mitä lähempänä kynttä ne ovat.     
Lapväärti 1939

Kämmenen keskellä oleva viiva on ikäviiva. Jos se menee yli kämmenen, elää vanhaksi ja päinvastoin. Jos sormien puolinen viiva ei mene sormien väliin, on tarkka, mutta jos se menee, on hupa. Jos miehellä peukalan luona menevät viivat ristiin, on hän hyvä vaimolleen. Kämmensyrjän viivat ennustavat lapsien lukumäärää. 
Juva 1899

Punatukkaisesta sanotaan, että hän on hyvä luonteeltaan, tai sitten äärimmäisen paha.  
Rantsila 1961

Suurisuinen on hyvän laatunen. Jolla on pikkunen ruusunnuppusuu, se on pippuri luonteeltaan.  
Kestilä 1936

Viisauden kulmat. Jos ihmisen ohimoilla on hiuksettomat syvänteet molemmilla puolilla otsaa sanotaan näitä viisauden kulmiksi, sekä sellaisia ihmisiä, joilla on syvät kulmat viisaiksi ihmisiksi. Vihti 1936

Pyöryväinen. Ihmisellä on päässä jonkinlainen keskus, jonka ympäri hiukset ovat kiereisesti asettuneet. Siitä millä kohtaa pyöryväinen on, päätellään kuinka älykäs ja oppivainen ihminen on. Se on hyvä lukeen, jolla pyöryväinen on ottan puolesa. Huonotaitoisemmalla se on enempi takaraivolla. Mouhijärvi 1937

Keväällä kun näkee ensimmäiset muurahaiset ennen käin kukkumista ja niitä kuin syöpi yheksän kolmesta pesästä, yhteen kolme yheksää, niin ei pysty kirot eikä nukuta pitkään. Tulee virkeäksi kuin muurahainen.
Paltamo 1888