Antiikin Rooman uskonnollisia rituaalikäytäntöjä

Eläinuhrit sekä kasvikunnan tuotteista valmistetut uhrit olivat tärkeässä asemassa Roomalaisisissa uskonnon rituaaleissa. Uhrirituaalin järjestys oli tarkkaan määrätty, ja se piti suorittaa hyväenteisissä olosuhteissa ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Tyypillinen uhrirituaali alkoi aamunkoitteessa uhraajien peseytymisellä ja uhraamisessa käytettäviin asuihin pukeutumisella. Roomalaisittain pukeuduttiin togaan siten, että kädet jäivät vapaiksi, mutta pää togan liepeen peitossa. Kreikkalaisen riitin mukaisesti pukeutunut uhraaja jätti puolestaan päänsä peittämättä ja koristi päänsä sen sijaan laakeriseppeleellä. Uhrattavat eläimet pestiin ja puettiin punaisiin ja valkoisiin villanauhoihin. Roomalaisessa uhrirituaalissa käytettiin aina kotieläimiä, niin kuin nautaeläimiä, lampaita, sikoja ja joskus vuohia. Viljaa taudeilta suojaavalle Robigolle uhrattiin myös koiria ja parannustaidon jumalalle Aesculapiukselle valkoisia kukonpoikia. Sarvekkaiden eläinten sarvet kullattiin ja nautaeläimet ja siat saivat selkäänsä kirjaillun peitteen.

Uhrieläimen sukupuolen oli vastattava sen jumaluuden sukupuolta, jolla uhrattiin. Miespuolisille jumalille uhrattiin kuohittuja uroseläimiä. Maskuliiniseen elämänvoimaan liittyneille jumaluuksille Marsille, Neptunukselle, Janukselle ja geniukselle uhrattiin poikkeavasti kuohitsemattomia elämiä. Jumalattarille puolestaan uhrattiin naaraseläimiä. Taivaan jumalille uhrattiin valkoisia eläimiä ja manalan jumalille mustia tai tummia eläimiä. Tulenjumala Vulcanus ja Robigo saivat punaturkkisia eläinuhreja – jälkimmäinen siksi, että hän suojelisi viljan punertavalta ruostesieneltä. Maan hedelmällisyyden jumaluuksille Tellukselle ja Cereelle uhrattiin tiineitä eläimiä. Eläinten ikää ei aina määritelty tarkkaan, mutta muun muassa lepytysriiteissä uhrattiin sekä täysikasvuisia eläimiä että poikasia.

Antiikin roomalaiset käyttivät eläinuhrien ohella kasveista valmistettuja uhreja, joista tavallisimpia olivat juomauhrina maahan tai uhrialttarille kaadettu viini, tulisijassa tai hiilipannussa kärytetty suitsuke sekä alttarille asetetut ”maan hedelmät”, joiden tarkasta sisällöstä ei ole säilynyt tietoa. Myös vilja, keitetty vilja, keitetty kaurajauho, leipä, kuivatut viikunat, juustot sekä seesaminsiemenet ja -öljy. Vestan papittarien valmistamaa mola salsaa eli suolattua jauhotta käytettiin julkisissa uhritoimituksissa Rooman kaupungeissa.

Kodeissa ja roomalaisissa yhdistyksissä eli kollegiumeissa järjestettiin aterioita, joihin liittyi ruoka- ja juomauhreja. Valtakunnassa oli tapana uhrata jumalille aterian ensimmäisen ja toisen ruokalajin tarjoilun välissä viiniä ja suitsuketta. Erityisesti kodin laarit ja penaatit sekä keisariajalla myös keisarin genius eli suojelushenki saivat uhrilahjoja. Yhdistysten aterioilla kunnioitetut jumaluudet vaihtelivat yhdistysten suojelusjumalien mukaan. Yhteisillä aterioilla oli suuri merkitys kollegioiden toiminnassa. Kollegioiden kokoontumispaikkojen kaivausten perusteella tiedetään että Isiksen kunniaksi järjestetyillä aterioilla syötiin siipikarjan ja pikkulintujen lihaa, jota myös poltettiin jumalattaren alttarilla.

Rituaaleihin liittyvien rukousten sisällöstä ei yleensä ole järin tarkkaa tietoa. Roomasta kaivetusta Mithran temppelistä on löytynyt sentään 200 jKr. peräisin oleva alttari, johon on kaiverrettu Cascelia Elegans -nimisen roomattaren rukous. Nainen rukoili: ”Ikuinen Herra, Cascelia Elegans rukoilee sinun armosi kautta itsensä ja kaikkien omaistensa puolesta, sillä sinä olet armahtanut näitä luotuja olentoja. Hän rukoilee sinua, Ikuinen, jumalallisen maan ja meren kautta, kaiken luomasi hyvän kautta, suolan ja pyhien siementen kautta, että armahtaisit heitä – minua ja minun omaisiani – sinun hurskautesi kautta, luotujen olentojen kautta, Ikuinen (rukoilen) sinua (olemaan) suosiollinen orjakumppanilleni ja tyttärelleni ja isännälleni Primukselle ja suojelijani vaimolle Caelialle, Herra.”