Pääsiäisviikon tapoja ja uskomuksia

Piinaviikon eli pääsiäisviikon päivillä oli ennen kansan antamia nimityksiä: sukkasunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai.

Kiirastorstai

Vanhastaan oli tapana Savossa ja Pohjanmaalla ajaa kiiraa metsään piinaviikon torstaina. Kelkkaan asetettiin palava terva-astia, lisäksi romutavaraa, myös kuokkia, sirppejä ja viikatteita. Vetäjä ryhtyi työhönsä loihtien:

Kitis kiira metsään,

tulta suuhun,

savua sieraimiin

seipäällä selkään

peltoin peätse,

aitain alitse!

Näin kierrettiin talo ja navetta useaan kertaan. Osa kiiran karkottajista sitoi lehmänkellon kaulaansa ja juoksi ympäri pihapiiriä. Näin tehtiin, jotta kesällä ei olisi ilmestynyt lähistölle käärmeitä, sammakoita eikä edes sisiliskoja. Kiira oli kansalle epäselvä, onnettomuutta tuottava olento, jokin pahan silmän tapainen, joka piti kevään tullen karkottaa kauaksi asumusten luota.

Hämeessä ja Karjalassa kiirastorstai oli perusteellisen vuosisiivouksen päivä. Jokainen nurkka pestiin sekä kuluneet vaateparret heitettiin poltettavaksi.

Pitkäperjantai

Tämä oli kaikin puolin vakava ja hymytön päivä, joka vietettiin kotona paastoten. Oli sopivaa nauttia vain vaatimatonta ruoka sekä lukea raamattua ja käydä kirkossa. Lasten ilonpitoa ei sallittu missään muodossa.

Lankalauantai

Kaikkien pahojen voimien sanottiin olleen liikkeellä juuri lankalauantaina iltayöllä. Uskaltauduttiin sentään joukolla kuuntelemaan enteitä katolle tai teiden risteyksiin. Yön salaperäisyyttä ja taianomaisuutta tehosti myös nouseva täysikuu.

Pääsiäistrullit

Länsi-Suomessa heitä nimitettiin trulleiksi tai rulleiksi, Itä-Suomessa noita-akoiksi. He yrittivät päästä navettaan riistämään karjaonnea talosta itselleen tai naapurilleen. He leikkasivat lehmistä karvatuppoja, jopa nahanpalasia, keritsivät lampaita otsasta tai rinnan alta, joista paikoista ei leikattu tavallisesti villaa. Tällaisen noituuden kohteeksi joutunut eläin oli vaarassa sairastua johonkin vaikeaan tautiin, katkaista jalkansa tai peräti kuolla. Metsänpeittokin (eksyminen metsään) oli uhkaamassa trullien käsittelemää eläintä.

Varastamansa karvat noita vei omaan kätköönsä, ja sitten karjaonni vaihtoi paikkaa uskomusten mukaan. Kun trullit olivat suorittaneet kierroksensa, he lähtivät kansan käsityksen mukaan noitien suureen kokoukseen, jota johti itse pääpaholainen. Heitä tuli kaikkialta ilman suunnilta lentäen luudan varrella, korennolla, rukilla, kaukalolla, olkilyhteellä tai lampaan selässä istuen. Ovetkaan eivät voineet estää trullien aikeita: he lähtivät lentoon vaikka savupiipun kautta. Noitien piti ehtiä kotiin ennen pääsiäisaamun koittoa, vieläpä ehtiä kirkkoonkin.

Trulleja yritettiin pelotella ja pitää monin keinoin pois pihalta. Kerrotaan erään rohkean yllättäneen noidan navetasta, mutta samalla hetkellä pirulainen oli muuttanut itsensä lantatalikoksi. Kun siitä oli katkaistu pii, oli eräältä kylän eukolta mennyt sinä iltana jalka poikki. Pohjanmaalla sytytettiin pääsiäiskokkoja eli pääsiäisvalkeita trullien häätämiseksi. Pellolle oli koottu jo pitkin viikkoa kokkotarpeita: vanhoja luutia, vihtoja, puuastioita ja varsinkin olkia riihiladosta. Kaikki talon asukkaat kokoontuivat sinne ja jokaisella oli mukanaan keppi tai seiväs tulen kohentamista varten. Heitettiin palamaan terva-astioita sekä kosteita kuusen- ja katajanoksia, jotta saataisiin aikaiseksi runsaasti noitia pelottavaa kitkerää savua. Nimenomaan olkien polttaminen tarkoitti hyvän sadon ja karjanannin turvaamista.

Pääsiäispäivät

Pääsiäisen tienoilla alettiin varustautua vastaanottamaan kevättä ja kesää. Entisaikoina villien metsä- ja vesilintujen munat olivat hyvä lisä talvena niukentuneisiin ruokavarastoihin. Pesien etsintä oli tietenkin lapsien mielipuuhaa.

Tytöillä oli tapana mennä varhain pääsiäisaamuna hakemaan vettä kaivosta pestä kasvonsa. Näin heistä tuli virkeitä ja somia koko vuodeksi.

Luultiin yleisesti että sai sen eläimen luonteenominaisuuksia, jonka näki ensimmäiseksi pääsiäisaamuna. Jos näki hevosen, tuli voimakkaaksi. Jos näki lehmän, kävi laiskaksi. Sian nähnyt pysyi likaisena. Koiran nähnyt esiintyi äreänä mutta viisaana. Kissan kohdannut jäi uneliaaksi ja viluiseksi koko vuodeksi. Karjaa ei tietysti unohdettu. Tällä kertaa noustiin varhain navetan katolle. Jossa soitettiin lehmän ja lampaan kelloja. Sen jälkeen kellokas sai tunnusmerkin kaulaansa tulevaksi kesäksi.

Nuoriso kunnosti Länsi-Suomessa pääsiäisenä pihalla keinun tai hyppylaudan paikan. Otettiin pitkä lauta jonka keskikohdan alle asetettiin paksu poikkipuu. Sitten ryhdyttiin koettelemaan jalkavoimien kestävyyttä. Mitä korkeampi ilmalento oli, sitä parempi vuodesta tuli hyppääjälle. Juostiin myös hippaa ja leskistä. Itä-Suomessa kokoonnuttiin johonkin suurtupaan, kiikkumäelle tai kisavuorelle leikkimään koko iltapäiväksi. Siellä syntyi itsestään iloisia liekkulauluja.

Pääsiäisenä ruokapöytä ei ollut niin runsas kuin esimerkiksi jouluna, mutta tunnettiin silti muutamia vakituisia pääsiäisruokia. Mämmiä valmistettiin Lounais-Suomessa mallasjauhoista, ensin keittämällä ja paistamalla sitten uunissa tuokkosissa. Se oli makeahkoa ja maistui erinomaiselta maidon kanssa. Mämmi on edelleen tunnettu juhlajälkiruoka nykyistenkin kotien pääsiäispöydissä. Muita kansan herkkuja olivat munamaito, verimakkarat, piimäpiirakat, erilaiset paistit ja kotijuustot. Pääsiäismunia värjättiin sipulinkuorilla vastan lehdillä kirjaviksi. Juhlaruuan huippuna hyvin suolattu munavoi.

Pääsiäisen sään sanottiin määränneen myös helluntain ilmat. Kun on pirttipääsiäinen, niin on nahkahelluntai eli molempina päivinä oli koleaa. Sanonta Mitä päivä pääsiäisnä, sitä sää sären kutuna, taas merkitsi jäiden lähtöaikaa ja silloin alettiin saada tarpeellista lisäsärvintä ruokavalioon. Hyvänä vuodentulon enteenä pidettiin sitä että aurinko nousi kirkkaana pääsiäisaamuna. Auringon tanssiminen silloin taivaanrannalla oli myös laajalle levinnyt uskomus, vaikka se pelkkää hupsua talven kourista vapautumisesta iloitsevan ihmisen mielikuvituksen tuotetta.

Miten maaseudulla syötiin 1920- ja 1930-luvuilla

Maaseudun ruokatapoja sääteli vielä 1920- ja 1930 -luvuilla maatalouden työrytmi. Ruoan tehtävänä oli auttaa ihmisiä selviämään raskaista töistä. Tosin erilaiset neuvontajärjestöt kuten Martat, koettivat sivistää maaseudun naisia keskiluokalta otetun elämäntavan ja perheen mallin mukaisesti. Päivän aterioiden määrä ja ajankohta vaihtelivat alueittain ja taloittain. Maaseudun päivään mahtui yleensä kuusi ateriaa. Vuodenaika vaikutti erittäin paljon ruoan valintaan. Yleisin ruoka näytti kuitenkin olleen läskisoosi ja perunat. Samat ruokalajit toistuivat lähes joka aterialla.

Nykyihmisen huomio saattaa kiinnittyä eniten aamupalaan, joka on tämän päivän mittapuulla varsin täyttävä. Täytyy kuitenkin muistaa että ennen maaseudulla rehkittiin raskaissa töissä.

Esimerkkejä maaseudun väestön aterioista 1920- ja 1930-luvuilla

Aamukahvi klo 5.30:

Pelkkä kahvi tai myös aamupuuro

Aamupala klo 7.30:                

Perunat, sianlihakastike, perunat ja suolasärki, hernekeitto, lihakeitto,

kalakeitto, kaurapuuro, ohrapuuro, ruispuuro, marjapuuro, perunapuuro, jauhopuuro, ruisvelli, kahvi ja ruisleipä voin kanssa, perunat ja maitokastike, maitokeitto, korvike 

Aamupäiväkahvi:                   

Kahvi ja voileipä

Lounas klo 13 – 14:               

Hernekeitto, hernemutti, paistettu kala, läskisoosi, kalakeitto, maitoperunasoppa, pirana, lanttukukko, syltty, ruislvelli, ohrajauhopuuro, kauraryynivelli, silakkalaatikko, lihakeitto, perunoiden päällä keitetyt silakat, lihakastike ja peruna, maitoperunat,

leipäressu

Iltaruoka klo 17 – 20:

Kaljavelli, läskisoosi ja perunat, klimppisoppa, kaalikeitto, perunakeitto, valkoinen kastike ja perunat

Iltapala:

Voileipä ja maito, maitovelli, marjoja maidon kanssa (kesällä), leipää maidon kanssa

 

Lapset ottivat eväät mukanaan kouluun. Eväinä oli yleensä leipää, jonka päällä oli voita ja juomana oli pullotettua maitoa. Koululaiset vertailivat muiden lasten ruokia omiinsa. Jos eväät olivat köyhäpuoleiset, lapsi saattoi syödä ne puolittain muilta salassa. Lapset kadehtivat ja ihmettelivät muiden lasten hyviä eväitä. Jos jollakulla oli leivänpäällisenä makkaraa, sitä pidettiin lähes ihmeenä. Joskus varakas lapsi jätti eväänsä osan eväistään syömättä, mutta köyhemmät lapset eivät kuitenkaan kehdanneet pyytää ylijäämää itselleen. Kouluissa tarjottava ruoka oli joko velliä tai keittoa, mikäli sitä ylipäätään tarjottiin. Varsinaisia välipaloja ei tunnettu. Lapset eivät saaneet mennä yksinään ottamaan mitään naposteltavaa ruokakomerosta. He saivat kuitenkin hakea useissa taloissa pahimpaan nälkäänsä lanttuja ja nauriita.

Ruokajuomana oli tavallisesti maitoa, josta kerma oli erotettu. Joissakin taloissa maidossa oli pyhäisin kerma mukana, koska meijeri ei toiminut silloin. Myös piimää juotiin paljon. Silloin suomalaiset halveksivat syvästi kuorittua maitoa eli kurria jota pidettiin korkeintaan vasikan juomana, mutta silti sitä käytettiin monessa säästäväisessä kodissa ruokajuomana. Kahvi oli erittäin tärkeä juoma. Niinpä poroja ei heitetty pannusta menemään, vaan niistä keitettiin sumppi, jonka sekaan lisättiin kahvia ja palanen sikuria. Säästäväisyys kahvinkeitossa näytti olleen käytäntö useissa taloissa. Joissakin taloissa kahvinkeittoa varten oli kaksi pannua: toisessa keitettiin sumppi ja toisessa varsinainen kahvi. Ilmeisesti kahvi sitten sekoitettiin keskenään.

Ruoan valmistus ja hankinta

Maalaistalot olivat miltei täysin omavaraisia vielä 1920- ja 1930- luvuilla. Kaupasta ostettiin yleensä vain sokeri, suola, kahvi ja tupakka. Perheen miehet harrastivat tavallisesti ainakin kalastusta ja jotkut myös kävivät metsästämässä. Metsästä kerättiin syksyllä marjoa talvea varten. Usein marjametsällä käyminen oli määrätty lasten tehtäväksi, vaikka moni lapsi saattoikin inhota, kuluivathan kauniit kesäpäivät metsässä hyttysten syötävänä.

Talojen kotipuutarhoissa viljeltiin porkkanaa, punajuurta, lanttua, naurista, hernettä, avomaankurkkua, tomaattia, musta- ja punaherukkaa ja karviaismarjoja. Kimmokkeet uusiin kokeiluihin olivat yleensä ulkoapäin lähtöisin. Kun erään sortavalaisperheen lapset ryhtyivät 1930-luvulla maatalouskerholaisiksi, talon kasvimaalla alettiin kasvattaa myös pinaattia, salaattia, tilliä ja persiljaa.

Miltei kaikissa taloissa teurastettiin syksyllä tulevan talven varalle. Teurastuksesta saadulla lihalla oli monta käyttöä. Osa siitä suolattiin tulevan talven varalle ja osasta tehtiin makkaroita. Teurastuksen yhteydessä tehtiin myös tappaisrokkaa, johon käytettiin usein sisäelimiä ja veta. Keittoon saatettiin laittaa esimerkiksi verestä ja ohrajauhoista tehdystä taikinasta tehtyjä pieniä lettuja, jotka aseteltiin lihakeiton päälle kerroksittain kypsymään siten, etteivät ne tarttuneet toisiinsa. Lettusia kutsuttiin muun muassa klimpeiksi ja mykyiksi.

Yleensä keväällä (maalis-huhtikuussa) kun lehmä oli poikinut, teurastettiin vasikka, mikäli sitä ei ollut tarkoitus kasvattaa täysikasvuiseksi. Vasikanteurastuksesta jäi lapsille myönteinen muisto, sillä silloin tehtiin vasikanpaistia ja kermakastiketta. Paistista pidettiin erityisesti sen vuoksi, että ihmiset olivat kyllästyneet syömään talvella suolattua lihaa ja tuore liha toi miellyttävää vaihtelua ruokavalioon. Vasikoista valmistettiin myös aladobia, verilettuja ja lihapullia. Lehmän poikiminen merkitsi myös juustojen tekoja.

Isoissa taloissa kaakatti muutama kana. Yleensä munat valmistettiin keittämällä. Leivontaan ei välttämättä tuhlattu munia, sillä sitä varten oli olemassa Turun munan valmistamaa munapulveria. Munimisen lopettanut kana tapettiin eikä kaikilla paikkakunnilla edes syöty kananlihaa.

Juhla- ja herkkuruokia

Tavallista parempia ruokia tarjottiin juhlapyhinä ja vieraille. Rosollia tarjottiin vieraille ja ja jouluna. Joissakin perheissä valmistettiin lauantai-illan herkuksi, jonka kanssa nautittiin voileipää tai maitoa. Omalle väelle keitetyt perunat tarjottiin yleensä kuorineen, mutta kun talossa oli vieraita perunat keitettiin kuorittuina. Vieraille tarjottiin myös yleisesti leipiä, joiden päällä oli viipaloituja keitettyjä kananmunia.

Pääsiäismämmiä syötiin ainakin paikoitellen jo kerman ja sokerin kanssa, joten mämmi ei ollut enää varsinainen paastoruoka, vaan se oli ottanut paikkansa jälkiruokana. Juhannuksena monessa perheessä paistettiin lättyjä. Joillakin paikkakunnilla punainen hera oli keskikesän juhlan ruokaa. Jotkut talot ostivat keväisin pikkupossun, joka teurastettiin juhlapöytään. Joulun pääruoka ei ollut suinkaan kinkku vielä 1920- ja 1930-luvuilla, vaan joulupöydässä saattoi olla esimerkiksi paistettu lampaanlapa. Uudet tavat olivat silti jo vakiintumassakin jäljessä olevalle maaseudullekin. Jouluinen riisipuuro oli muuttumassa käytännöksi, kun ohrapuurosta oli tullut vanhanaikaista.

Vanhoja uskomuksia ja taikoja: kuolema

Kuoleman edellä ihminen näkee ja kuulee kaiken, mitä hänestä puhutaan ja hän liikkuu jo toisessa maailmassa.

Mouhijärvi 1946

Kun joku talon asukkaista kuolee, avataan ovi ja pellit jotta henki pääsisi lähtemään rauhallisesti.

Korpiselkä 1933

Hengenlähtö. Loppu kun tulee, niin silloin kaikki herätetään talossa. Kuoleman haltia on silloin liikkeellä ja jos joku nukkuisi, niin voisi saada senkin haltuunsa, kun on kerran jo yhden saanut.

Kittilä 1933

Vanhoja piikoja on hotaistava housuilla, jos henki vaikeasti lähtee kuollessa. Vanhoja poikia hameella hotaistaan.

Ilomantsi 1915-22

Jos kuolleen oikea silmä jää raolle tietää se sitä, että seuraava kuolija perheessä on miespuolinen; vasemman silmän auki jääminen taas tietää naispuolisen kuolemaa.

Maaria 1941 

Hukkunut kuulee kaikki. Ei pidä olla pahoillaan eikä puhua siitä. Sillä on paha mieli, kun kuulee että on hukkunut. Pitää olla iloinen vain. Mutta heti kun se on maalle nostettu, se ei enää tiedä mitään.

Rovaniemi 1932

Puhu suusi puhtaaksi ettei se kuollessa auki jää. Tässä on mainittava kansan uskomus, että jos kuolleen henkilön suu jää auki, niin sanotaan hänen eläessään salanneen jonkun asian joka olisi pitänyt puhua. Tästä uskomuksesta on kai sananparsikin johtunut.

Vihti 1937

Jos ruumiiseen pistää pukiessa neulalla, niin se käypi valittamassa.

Vihanti 1891

Ruumiin vuode ja ruumiskirstun lastut ovat poltettavat, ettei ruumis tuottaisi taloon mitään onnettomuutta ja vahinkoa.

Pihtipudas 1893

Ruumiin sukat. Kuolleen jalkaan pannaan sukat vaihdokseen, oikean jalan sukka vasempaan jalkaan ja päinvastoin. Kuollut ei pääse kävelemään? Tapana on sanoa, kun joku panee sukat erehdyksessä vaihdoksiin: ”Panet jalkaasi kuin kuolleen sukat.”

Iitti 1891

Kun kuollut on talossa, ei annettu mitään tuotteita vieraille rahalla eikä ilmaiseksi. Se viepi muuten onnen mukanaan.

Kangaslampi 1894

Jos sattuu kuollutta säikähtämään, ei pelko haihdu, ellei käy yksin ruumista katsomassa ja kädellään koittamassa.

Iisalmi 1938

Hullu ja kaatuvatautinen on ruumisarkkuunsa pantava mahalleen, silloin ei vika jää sukuun.

Liperi 1959

Arkkuun pantiin: parhaat vaatteet, kintaat käteen, lakki päähän, rahoja, viinapullo ja sitä evästettiin. Jämsässä kun muori kuoli tapettiin kukko vainajan lähtöä tehdessä, ettei tämä kuoltuaan ottaisi isompaa eläintä. Varakkaat antoivat isompia uhreja, mutta vähävaraisilla ei ollut varaa.

Jämsä 1909

Jos ruumisarkun kantta ei naulata lujasti kiinni, tulee ruumis valittamaan siitä jälkeenpäin naulaajalle.

Helsinki 1892

Jälkiruokia 1950-luvulta

Nugaahyytelö

Nugaa:

* 50 grammaa sokeria
* 40 grammaa manteleita

Kiisseli:

* 4 munankeltuaista
* 40 grammaa sokeria
* 2 ½ desilitraa tavallista kermaa
* 4 liivakkoa
* 2 ½ desilitraa sakeaa kermaa

Nugaa: Silppua mantelit verrattain hienoksi. Pane ne ja sokeri yhtaikaa huolellisesti puhdististettuun pannuun. Pane pannu tulelle ja hämmennä seosta puulusikalla, kunnes sokeri on täysin sulanut ja muuttunut vaaleanruskeaksi. Kaada seos voidellulle pellille jäähtymään. Leikkaa se jäähtymisaikana hakkuuraudalla tai veitsellä ruutuihin. Taita ruudut irti toisistaan vasta aivan jäähtyneinä. Murskaa näin saamasi karamellit joko huhmareessa tai kaaviloimalla niitä voipaperin välissä, mutta tee tämä vasta juuri ennen kuin käytät murskaa mausteena tai koristeena, sillä se kostuu nopeasti.

Hyytelö: Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kiehauta tavallinen kerma ja kaada se munavaahdon joukkoon, jota on samalla voimakkaasti vatkattava. Kaada seos kasariin ja vie tulelle. Sekoita joukkoon liotetut, kuiviksi painellut liivakot. Vatkaa kiisseliä jatkuvasti, kunnes se sakenee ja alkaa poreilla. Kaada se silloin kulhoon ja jatka vatkaamista, kunnes enin kuumuus on haihtunut. Kun seos on jäähtynyt, sekoita joukkoon murskattu nugaa, ja kun se alkaa saota, hämmennä kovaksi vaahdoksi vatkattu sakea kerma joukkoon. Kaada hyytelö kylmällä vedellä huuhdeltuun vuokaan hyytymään. Juuri ennen tarjolle vientiä kasta vuoka kuumassa vedessä ja irrota hyytelön reunat vuoasta teräväkärkisellä veitsellä. Kaada hyytelö tarjoiluastiaan. Voit koristaa sen vielä murskatulla nugaalla, mutta siinä tapauksessa nugaata on tehtävä hieman runsaammin. Nugaahyytelö on toki suuritöinen, mutta erittäin herkullinen ja hieno jälkiruoka.

Korppuvanukas

* ½ litraa korppujauhoja

* 1 kahvikupillinen marjasosetta tai hilloa
* 1 teelusikallinen hienonnettua kanelia
* 1 desilitra maitoa tai laimennettua mehua
* ½ desilitraa sulatettua voita

Voideltuun vuokaan pannaan kerroksittain korppujauhoja, hienonnettua kanelia ja marjasosetta. Päällimmäinen kerros korppujauhetta. Neste ja sulatettu voi kaadetaan päälle. Paistetaan uunissa vaaleanruskeaksi ja tarjotaan karamelli- tai vaniljakastikkeen kanssa.

Kaurajälkiruoka 4 hengelle

* 2 desilitraa kaurahiutaleita

* 6 desilitraa vettä
* 150 grammaa kuivia sekahedelmiä tai omenoita
* 4 desilitraa vettä
* sokeria maun mukaan

Kaurahiutaleet pannaan veteen turpoamaan vuorokaudeksi. Sekahedelmät pestään ja pannaan samoin veteen yhtä pitkäksi ajaksi. Jos halutaan, ne maustetaan sitten sokerilla. Liotetut keittämättömät kaurahiutaleet nostetaan jälkiruokavadille ja niiden päälle liotetut keittämättömät hedelmät. Haluttaessa vati voidaan koristella kermavaahdolla. Tarjotaan kerman tai maidon kanssa.

Tällainen ruoanvalmistustapa tuntuu monesta varmasti oudolta, mutta kokeiltuanne voitte todeta sillä tavalla saavan paitsi erittäin terveellistä sekä myös hyvän makuista ruokaa.

Vanhoja uskomuksia ja taikoja: luonne ja taidot

Jos juo kahvin seisaaltaan, tulee kiukkuiseksi. 
Alavus 1936

Jos uuniluutooja hiilikoukkuva pietää pitkään tuvassa, ni immeiset tulloo laiskaksi. Lapset tulloo laiskoja.  
Kangasniemi 1934

Uimariksi ja uimaan oppii hyvin, jos syöpi niin vanhaa leipää joka on homehtunut. Kertojamme sanat: ”Syöpi hometta leipää!”  
Aunus 1938

Joka on hyvä valehteleen, se osaa tehdä myöskin hyviä tuokkosia. 
Eräjärvi 1936

Jos korvat häälyvät puhuessa, niin silloin ihminen valehtelee.  
Kokemäki 1938

Joka on paha kutiamaan, niin hänen sanotaan olevan pahan luulemaan. 
Kurikka 1904

Vanha taikauskomus. Vanhaan aikaan uskottiin niin, että lempeäluontoisen ja lyhytvihaisen henkilön hiki lähti helposti pestessä hänen alusvaatteistaan. Häijyluonteisen ja pitkävihaisen henkilön hiki taas lähti hyvin vaikeasti pesussa hänen vaatteistaan. Ja pyykkivaatteiden pesijät hyvin usein arvostelivat hien vaatteista lähdön perusteella erittäinkin tyttöjen ja poikien luonnetta. Jos eivät olleet tilaisuudessa heitä muuten tuntemaan.  
Sortavala 1936.

Kun kulmakarvat ovat nenän kohdalta yhteen kasvaneet, on henkilö kiivasluonteinen.     
Nokia 1939

Kun peukaloa taivuttaa taaksepäin, niin siihen tulee ryppyjä. Jos ne ovat peukalon tyven ja keskinivelen välillä, on henkilö hyväluonteinen, mutta jos ne ovat kauempana, on hän ilkeä – sitä ilkeämpi, mitä lähempänä kynttä ne ovat.     
Lapväärti 1939

Kämmenen keskellä oleva viiva on ikäviiva. Jos se menee yli kämmenen, elää vanhaksi ja päinvastoin. Jos sormien puolinen viiva ei mene sormien väliin, on tarkka, mutta jos se menee, on hupa. Jos miehellä peukalan luona menevät viivat ristiin, on hän hyvä vaimolleen. Kämmensyrjän viivat ennustavat lapsien lukumäärää. 
Juva 1899

Punatukkaisesta sanotaan, että hän on hyvä luonteeltaan, tai sitten äärimmäisen paha.  
Rantsila 1961

Suurisuinen on hyvän laatunen. Jolla on pikkunen ruusunnuppusuu, se on pippuri luonteeltaan.  
Kestilä 1936

Viisauden kulmat. Jos ihmisen ohimoilla on hiuksettomat syvänteet molemmilla puolilla otsaa sanotaan näitä viisauden kulmiksi, sekä sellaisia ihmisiä, joilla on syvät kulmat viisaiksi ihmisiksi. Vihti 1936

Pyöryväinen. Ihmisellä on päässä jonkinlainen keskus, jonka ympäri hiukset ovat kiereisesti asettuneet. Siitä millä kohtaa pyöryväinen on, päätellään kuinka älykäs ja oppivainen ihminen on. Se on hyvä lukeen, jolla pyöryväinen on ottan puolesa. Huonotaitoisemmalla se on enempi takaraivolla. Mouhijärvi 1937

Keväällä kun näkee ensimmäiset muurahaiset ennen käin kukkumista ja niitä kuin syöpi yheksän kolmesta pesästä, yhteen kolme yheksää, niin ei pysty kirot eikä nukuta pitkään. Tulee virkeäksi kuin muurahainen.
Paltamo 1888

Kolme kasvisreseptiä 1950-luvulta

Nokkoskokkareet:

* 2 litraa nokkosia

* 2 ruokalusikallista voita

* 4 ruokalusikallista vehnäjauhoja

* noin ½ litraa maitoa

* 3 kananmunaa

* ripaus suolaa ja sokeria

* 10 mantelia

* 2 karvasmantelia

* keittämiseen lihalientä tai vihannesten keitinlientä

Nokkoset puhdistetaan, huuhdotaan, kiehautetaan ja hienonnetaan. Voi, jauhot ja kylmä maito sekoitetaan ja kiehautetaan, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää sekä irtoaa kattilan reunoista. Munat lisätään yksitellen koko ajan vatkaten. Nokkoset lisätään hienonnettuina. Maustetaan. Mantelit lisätään hienonnettuina – paitsi karvasmanteli, joka raastetaan. Kahdella veteen kastetulla lusikalla otetaan taikinasta nokareita ja pannaan niistä muutama kerrallaan kiehuvaan veteen tai lihaliemeen. Niitä keitetään, kunnes ne nousevat pinnalle. Nokkoskokkareet tarjotaan kirkkaitten keittojen tai kokonaan paistettujen perunoiden sekä ruskistetun silavan tai makkaran kera.

Kukkakaali riisin tai sienien kera:

* 200 grammaa riisiä

* 2 ruokalusikallista voita

* 1 sipuli

* 1 – 1 ½ litraa kasvisten keitinlientä

* 2 ruokalusikallista raastettua juustoa

* 2 keskikokoista kukkakaalia

Sienikastike:

* 1 – 1 ½ litraa tuoreita tai säilöttyjä sieniä

* 2 ruokalusikallista voita

* 2 desilitraa kermaa

* 2 ruokalusikallista vehnäjauhoja

* ½ litraa maitoa

* vettä tai kasvisten keitinlientä

* ripaus suolaa ja valkopippuria

Täytetyt tomaatit:

* 3 – 6 tomaattia, sienimuhennosta

Kukkakaali puhdistetaan ja jaetaan neljään osaan. Lohkot laitetaan puoleksi tunniksi etikkaveteen ja keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

Sipuli hienonnetaan ja ruskistetaan voissa. Riisit lisätään ja seosta sekoitetaan, kunnes sipulit ovat kauniin kullanruskeita. Tällöin lisätään kukkakaalin keitinvettä ja riisit saavat kiehua noin 20 minuuttia.

Sienet puhdistetaan ja laitetaan kattilaan, jossa on voita. Ne saavat kiehua hiljalleen hetken kannen alla. Kerma lisätään sieniin vähitellen. Puolet sienistä otetaan kattilasta ja loppuihin lisätään maito ja jauhot. Seos saa kiehua sopivan vahvuiseksi. Muhennos maustetaan. Tomaatit halkaistaan ja koverretaan tyhjiksi. Tomaatit täytetään kuumalla muhennoksella ja kuumennetaan uunissa välittömästi ennen tarjoilua.

Suurelle tarjoiluvadille asetetaan ensin keitetyt riisit, sen päälle raastettua juustoa ja kukkakaalilohkot. Sienimuhennos kaadetaan kaiken päälle ja koristellaan vati täytetyillä tomaateilla.

Kevätsalaatti:

* 2 – 3 salaatin päätä

* 1 nippu retiisejä

* 50 grammaa vihreätä kurkkua

* 2 ruokalusikallista hienonnettua ruohosipulia

* 1 ruokalusikallinen ruokaöljyä

* 1 ruokalusikallinen sitruunamehua

Vihannekset huuhdotaan ja retiisit halkaistaan. Salaatti revitään käsin, samoin retiisin tuoreet lehdet, jotka myös sopii käyttää salaattiin. Kurkku leikataan kuutioiksi. Vihannekset ja mausteet sekä muut aineet sekoitetaan hyvin ja salaatti tarjoillaan heti.