Millaiset miehet olivat antiikin roomattarien makuun?

Roomalaismiesten tavoin myös naisten seksisymbolit löytyivät viihdemaailmasta. Miehistä poiketen kauniimpi sukupuoli edellytti hurmaavalta mieheltä fyysisen kauneuden lisäksi urheilullisuutta, mikä laajensi rakastajien etsintää teatterinäyttämöiden ulkopuolelle kilpavaunujen ajajiin ja gladiaattoreihin kuten Spartacus-sarjassa. Gladiaattorikoulun pitäjä Quintus Lentulus Batiatus solmi rakkausavioliiton isänsä toiveiden vastaisesti alempiarvoisen Lucretian kanssa. Lucretia hakee vaihtelua seksielämäänsä haettamalla villan yhteydessä toimivan gladiattorikoulun eli luduksen tiloista Crixus-nimisen gladiaattorin tyydyttämään itsensä.

Filosofikeisari Marcus Aureliuksen keisarinnan Faustinan sydämen kerrotaan sykkineen erityisesti gladiaattoreille. Aviomiehen ollessa kaukana kotoa keisarinna Faustina muutti juorujen mukaan usein Caietiaan, jossa oli mitä otollisinta tavata rakastajiaan. Merimiehiä ja paikallisen gladiaattorikoulun urhoja. Cassius Dio tallensi muistiin aikalaistensa huhupuheet, joiden mukaan keisarinna tuli raskaaksi yhden kiihkeän kohtaamisen seuraamuksena. Uskottomuuden hedelmänä syntyi väkivaltainen ja mielenvikainen Commodus. Juorut voisivat pitää paikkansa, sillä Commodus oli aivan hulluna gladiaattoritaistoihin ja jopa otteli näitä vastaan.

Pompejista löydetyn matroonan tapaus saattoi kuulua perättömien juorujen kategoriaan. Kultakoruissa koreillut daami kuoli tulivuorenpurkauksessa vieraillessaan gladiaattorien kasarmissa. 

Kirjallisuudessa on viljelty olettamuksia matroonan ja gladiaattorin intohimoisesta tuokiosta luduksessa, jonka helvetillisen kuuma laavavirta olisi keskeyttänyt kesken hekuman huipulle sinkoamista. Todellisuudessa kyseinen ylhäisönainen etsi pakomatkallaan suojaa luduksesta. Gladiaattorien charmi tehosi kiistämättömästi roomattariin, josta on jäänyt dokumentiksi Pompejin seinille raapustettuja suorasukaisia kirjoituksia. Retiarius Crescent kuvataan ”yökyöpelien neitosten herraksi ja lääkäriksi” ja traex Celadus puolestaan ”tyttöjen riutumuksen syyksi ja ihailun kohteeksi”. Jollei ihastus ole itse raapustanut ylistyksiä ironisin tarkoitusperin, viestit viittaavat roomattarien intohimoon ja yöllisiin retkiin. 
 

Gladiaattorin olemuksella oli kiistämättä sama vaikutus, jota nykyaikaisen mainoksen miesmallilla, urheilijalla tai hyvävartaloisella naisella – miesmausta riippuen on meidän aikamme naiseläjiin. Gladiaattorin puoleensavetävyyttä maksimoi heidän urheutensa vaarantaa henkensä areenalla. Roomattaret ahmivat katsomassa katseellaan taistelijoiden lihaksikkaita, ruskettuneita vartaloita ja tiukkailmeisiä kasvoja. Gladiaattorit olivat alfauroksia, jotka sytyttivät vaistomaisesti vastakkaisen sukupuolen. Tänä päivänä urheilusankareilla, näyttelijöillä, vaikutusvaltaisilla miehillä ja politiikoilla voi olla sama vaikutus moniin hyvännäköisiinkiin naisiin. (Riippuen sulottarien poliittisesta kannasta.) Juvenalis kertoo kuuluista skandaalista. Senaattorin vaimo Eppia oli rakastunut toivottomasti Sergiolis-nimiseen gladiaattoriin. Miehen täytyi olla jäänyt osattomaksi komeudesta, sillä Juvenalis kuvaa hänellä olleen arpien halkomat kasvot ja kyhmy nenässä, kypärän hankauksesta johtuen. Sergiolis oli jo alkanut ajella harmaantunutta partaansa ja toivoi voivansa lopettaa gladiaattorin uran poikkimenneen käsivarren takia. Vaikka miehen toinen silmä vuoti koko ajan tuntemattoman vaivan takia, arvon matroona hylkäsi gladiaattorin tähden ylellisen elämänsä, senaattoripuolisonsa sekä lapsensa ja seurasi lemmittyään tämän komppanian mukana Egyptiin asti.

Seikkailullinen ja vaarallinen elämä houkutti monia roomattaria. Toisinaan kuka tahansa komeavartaloinen ja -kasvoinen viriili mies kelpasi tarjoamaan jännitystä, jos aikalaisia oli uskominen. Suurin osa Forum Romanumin oikeudenkäynneistä kohdistui sängystä talon orjan kanssa yllätettyihin matrooniin.
 
Hevosvaunujen kilpa-ajajat olivat antiikin aikaan yhtä haluttuja rakastajia, vaikka heidän charminsa erosi gladiaattoreista. Viimeksi mainitut muistuttivat enemmän nyrkkeilijöitä ja bodareita, kun taas kilpa-ajajien puoleensavetävyys oli samankaltaista kuin jalkapalloilutähdillä, hiihtäjillä tai kuuluisilla ralliautoilijoilla. Ajureiden vartalo ei ollut yhtä jykevä ja lihaksikas, mutta urheilullisempi. He tienasivat tähtitieteellisiä summia, jotka ylittivät reilusti jopa eniten ansaitsevien nykyajan ammattiurheilijoiden tienestit.

Antiikin roomattarien keinoja miesten valloittamiseen

Koska miehen kuului tehdä aloite, oli ratkaisevan tärkeää, että nainen onnistui kohdistamaan miehen katseen ja intohimon itseensä. Ovidius valisti että naisen täytyi kiinnittää huomiota etenkin hampaiden, kasvojen ja kainaloiden hygieniaan sekä poistaa säärikarvansa. ”Tympeä pukinhaju ei saa tunkeutua kainaloihin eivätkä säärenne saa muuttua vastenmieliseksi törröttävien karvojen vuoksi!”

Runoniekka kehotti roomattaria myös salaamaan miehiltä kauneusrutiininsa. Mies ei saanut koskaan sattua paikalle naisen laittautuessa eikä saanut tutustua meikkituotteisiin. Silläkin uhalla että nainen joutui telkeytymään huoneeseensa, mies ei saanut missään nimessä nähdä puolivalmista ehostusta. Huulten kiillon ja ihon kirkkauden salaisuutta ei saanut paljastaa hänelle. Viat täytyi ehdottomasti kätkeä, olihan viehätysvoima naisen pääasiallinen ase. Kaikilla naisilla oli vikoja, joten välillä oli tarpeen petkuttaa. Erityisen lyhyen naisen oli kannattavampaa jäädä istumaan. Lyhyyden voi salata myös ojentumalla loikoilemaan vuoteelle. Jalat voi vaihtoehtoisesta piilottaa vuodevaatteilla, jotta vieressä makaava mies ei voinut verrata naisen pituutta omaansa.

Hymy oli yksi roomattarien käyttämistä viettelykonsteista. Sitä tuli tosin käyttää tehokkaasti ja viehkeästi sortumatta moukkamaiseen irvistelyyn. ”Suu auetkoon kohtuullisesti, hymykuopat sen molemmin puolin olkoot pienet, huulet alaosa peittäköön hampaiden kärjet.”

Myös naisen liikkumistapa ja kävelytyyli olivat tärkeitä. Juuri niiden ansiosta mies jäi ensivaikutelman saatuaan joko naisen lumoihin tai piti tätä vastenmielisenä. Ovidiuksen mielestä naisen piti kävellä aistikkaasti vältellen rahvaanomaista leveähaaraista askellusta, koska umbrialaisen talonpojan emäntä tallusti niin. Oli vältettävä myös epäseksikästä käyntiä, jossa vartalon liikkeet olivat velttoja ja ryhdittömiä. Oli valittava kuninkaallinen ja ylpeä kävelytyyli. Veriin menevimmässä askelluksessa kuitenkin herätettiin miehen vaistot keinuttamalla houkuttelevasti lanteita.

Pieni ilkikurisuus oli tarpeen vaatevalinnoissa. Nainen saattoi esimerkiksi jättää toisen olkapään ja käsivarren yläosan paljaaksi. Itse runoilija myönsi niksin tehon. ”Heti kun näen tällaista, haluan suudella olkapäätä, niin pitkälle kuin se on paljaana.”

Roomalaiset miehet ihannoivat luonnollisesti ystävällistä, lumoavaa, seurallista ja alistuvaa naista, olihan Antiikin Rooman yhteiskunta seksistinen. Riitti että naisen muisti yhden tehokkaan ohjenuoran: riitojen välttämisen. Ovidiuksen mukaan riidat oli tunnusomaista vaimoille. Rakastajattaren täytyi välttää riitoja niin pitkälle kuin mahdollista halutessaan pitää kiinni rakastajastaan.

Muitakin keinoja hyödyntämällä nainen saattoi lyödä kilpasiskonsa laudalta viekoittelupelissä. Harvinaisen sensuelli ääni saattoi lähes yhtä houkutteleva kuin kaunis ulkonäkö, niinpä laulutaitoa kannatti harjoittaa tavoitteellisesti. Samoin kannatti harjoitella tanssia, joka paljasti käsivarsien ja vartalon sulokkuuden ja hyödyntää lisäksi roomalaismiehiin vahvasti vetoavaa ruumiinkieltä sukupuolivietin herättävine, keinuvine lanteineen. Naisten suosimia viettelykeinoja olivat myös kitharan ja harpun soitto sekä runojen lausunta. 

Muita Ovidiuksen antamia neuvoja

- Jos olet laiha, käytä muhkeita, väljiä vaatteita ja kätke vartalosi viittaan.

- Piilota epämuotoinen jalka valkoiseen jalkineeseen, joka kätkee sen ääriviivat. Älä koskaan avaa kenkien nyörejä, jos sinulla on sirot nilkat (vaikuttaa siltä että jo Antiikin Roomassa monet miehet olivat heikkoina naisten jalkoihin ja katselivat niitä mielellään.)

- Jos kätesi ovat liian suuret eivätkä kynnet ole kovin kauniit, älä elehdi liikaa käsilläsi, kun puhut.

- Jos sinulla on pahanhajuinen hengitys, älä puhu koskaan tyhjällä vatsallasi äläkä käännä kasvojasi miehen suuntaan.

- Jos hampaasi ovat mustat tai liian isot tai vinot, muista että hymystä on sinulla vain haittaa.

- Jos lapaluusi törröttävät (ja näyttävät siiviltä), korjaa vika pehmeillä toppauksilla.

- Jos rintasi ovat pienet, käytä liivejä. Bandeau-mallisten rintaliivien nimi on strophium, ja ne valmistettiin kankaasta tai  hyvin ohuesta nahasta. Niiden käyttö oli yleistä, sillä ne kasvattivat kuppikokoa ja antoivat vaikutelman yhtä tai kahta kokoa suuremmasta rintavarustuksesta. Liivit myös kohottivat povea ja saivat naisen kaula-aukon vetämään miesten innostuneet katseet puoleensa.

- Naisen ei tule pröystäillä liikaa ylellisillä asusteilla, vaan kalliiden korujen ja vaatteiden valinnassa kannatti aina panostaa tyylikkyyteen. Sivistynyt ja hienostuneita naisia ihaillut Ovidius antoi kaksituhatta vuotta sitten edelleen ajankohtaisen neuvon. ”--Karkotatte meidät usein sillä rikkaudella, jolla tavoittelette meitä. Viehkeys vangitsee meidät--”