Japanin luomismyytti ainut

Alussa maailma oli pelkkää liejua, veden ja maan sekoitusta, upottavaa mutavelliä. Siinä ei ollut mitään elämää. Mutta sen yläpuolella oli kuusi taivasta ja alapuolella kuusi maailmaa, joissa sui jumalia, demoneja ja eläimiä. Alempien taivaiden sumuisissa, alhaalla riippuvissa pilvissä asui demoneja, pahoja henkiä. Alemmat jumalat asustivat tähtitaivaissa ja yläilmojen pilvissä. Ylimmissä taivaissa asui luojajumala Kamui palvelijoineen. Hänen valtakuntaansa ympäröi luja metallimuuri, jonka sisäpuolelle päästiin suuresta rautaportista.

Kamui muovasi maailman pyöreäksi valtamereksi, joka lepää suunnattoman lohen selän varassa. Kala särpii valtameren sisäänsä ja sylkee sen taas ulos, ja tästä aiheutuvat vuorovedet, vuoksi ja luode, ja kun kala liikahtelee, syntyy maanjäristyksiä. Kerran Kamui katseli vetistä maailmaansa ja päätti tehdä sille jotain. Hän lähetti västäräkin töihin. Lintu katseli kummissaan sotkuista liejua eikä ymmärtänyt, mitä sille pitäisi tehdä. Se alkoi lennellä veden yllä siipiään räpytellen, polki mutaa jaloillaan ja takoi sitä pyrstöllään, ja vähitellen maa alkoi niillä kohdin kovettua. Näin kohosi merestä saaria tähän kelluvaan maailmaan. Uskollinen västäräkki jatkaa yhä vieläkin työtään keikuttamalla pyrstöään.

Kamuin luodessa maailmaa paholainen yritti tehdä hänen työnsä tyhjäksi. Kerran paholainen nousi varhain ja asettui suu ammollaan odottamaan, että saisi nielaista nousevan auringon. Mutta Kamui lähetti matkaan variksen lentämään paholaisen kurkkuun; paholainen oli vähällä tukehtua. Tämän takia varis on niin peloton lintu. Koska varis on muinoin pelastanut maailman, kaikki varikset luulevat voivansa edelleenkin tehdä mitä vain, vaikkapa varastaa ihmisiltä ruokapaloja.

Taivaissa asuvien eläinten nähtyä maailman kauneuden ne pyysivät että Kamui antaisi niiden tulla tänne asumaan. Jumala suostui. Hän loi myös monia lajeja juuri tätä maailmaa varten. Ensimmäisten ihmisten, ainujen, ruumis oli tehty maasta, hiukset olivat vesiheinää ja selkäranka pajua, ja sen vuoksi ihmisen vanhetessa hänen selkänsä painuu kumaraan.

Persialainen luomismyytti

Alussa viisas herra Ahura Mazda eli valossa ja hänen kaksoisveljensä Angra Mainyu/ Ahriman eli pimeydessään. Jumalkaksosten välillä oli pelkkää ilmaa. Sitten Ahura Mazda loi ajan, ja tämä hetki oli maailman alku. Hän loi auringon valaisemat päivät ja tähdet tuikkimaan taivaalle. Hän laittoi kuun kasvamaan ja pienemään vuorotellen, ja hän loi salamat, ukkosen, tuulet ja pilvet. Hän loi Hyvyyden saamaan ihmisen ja koko luomakunnan pyrkimään yhä parempaan, ja hänen tyttärensä oli Rakkaus.

Ahriman vieraili hänen luonaan kiukkuisena ja katkera. Silti Ahura Mazda otti veljensä vastaan rauhallisena ja ystävällisenä, mutta veli vastasi hänelle ylenkatseellisesti. Silloin Ahura Mazda passitti veljensä takaisin pimeyskotiinsa ja sanoi: ”Meidän ajatuksemme, opetetuksemme, pyrkimyksemme, sanamme ja sielumme, kaikki meissä on vastakkaista.”

Ahura Mazda loi valosta Gayomartin, ensimmäisen ihmisen. Gayomart ei liikkunut eikä puhunut kolmeentuhanteen vuoteen, sillä hän oli uppoutunut miettimään luojan viisautta ja maanpäällisen paratiisin täydellisyyttä. Hänestä tuli ensimmäinen tulen pappi.

Pimeyteen karkotettu Ahriman-jumala hyökkäsi hurjasti luomakuntaa vastaan murtautuen taivaan läpi ja toi mukamaan monia onnettomuuksia: himon, nälän, sairaudet, tuskat ja kuoleman. Hän saastutti pahuudellaan kaiken mihin koski ja julisti riemuissaan: ”Voittoni on täydellinen! Olen hukuttanut maailman likaan ja pimeyteen ja tehnyt siitä itselleni linnoituksen. Olen saattanut maailmaan kuivuuden, johon kasvit kuolevat ja myrkyttänyt Gayomartin, niin että hänkin kuolee.”

Ahura Mazda näki parempana ratkaisuna vangita Ahriman kuin antaa tämän riemua vapaana, niinoä hän kahlitsi Ahrimanin maailmaan. Vangittu taisteli yhtä rajusti paetakseen maailmasta ulos kuin aikanaan pyrkinyt siihen sisään, mutta ulospääsytietä ei löytynyt. Niin hän joutui jäämään maailmaan ja haki hyvitystä ”kärsimälleen vääryydelle” jatkamalla tuhotöitään.

Ahura Mazdan lähettämä runsas sota päätti Ahrimanin aikaansaaman kuivuuden. Sade synnytti Gayomartin jälkeläiset Mašya ja Mašyoi, ensimmäinen ihmispari, kantaisä ja kantaäiti, josta ihmisrotu polveutui. Aluksi ensimmäinen ihmispari ylisti Ahura Mazdaa hänen runsaan ja kauniin luomatyönsä vuoksi. Kun heidän käsityksensä hyvästä ja pahasta hämärtyi, he alkoivat ylistää Ahrimania ja pitää häntä maailman luojana. Ahura Mazda jätti näet ihmiselle vapaan vallan valita, mitä pitivät hyvänä ja mitä pahana.

Ihmisen synty ja alkutila kreikkalaisessa mytologiassa

Ihmiset ovat syntyneet maa äidistä. Heidän sanottiin jumalten luomiksi ja heidän eläneen kulta-aikoina autuaina jumalien yhteydessä, kunnes he menettivät autuudentilan ylpeytensä takia. He vajosivat sitten kurjaan raakuuteen liki elukka-asteelle. Iapetoksen titaanipoika Prometheus auttoi heidät sivistyksentielle. Tämä titaani edustaa valoon ja vapauteen pyrkivää ihmishenkeä, joka oli valmis suututtamaan jopa Jumalat edistääkseen ihmiskunnan kehitystä ja onnea. Iapetos loi sivistyksen ensiaskeleet varasten taivaasta tulta ihmisille annettavaksi. He panivat tulen liedelle ja laativat lieden suojaksi katon, jolloin ensimmäinen ihmistalo tuli rakennuksi. Sitä ennen oli majailtu rotkoissa ja luolissa kuin latuskapäät. Kiertolaisuus päättyi ihmisten asetuttua aloilleen ja maanviljelys alkoi tarjota vankkaa pohjaa sivistykselle. Ylijumala Zeus rankaisi suutuksissaan ankaralla kädellä titaania, joka oli syyllistynyt tahraamaan taivaan tulen maan tomuun. Varas kahlehdittiin jylhään vuoreen maan äärillä Skythiassa, jossa kotka nokki alati hänen maksaansa, kunnes Herakles vapautti hänet paljon myöhemmin.

Sivistys toi mukanaan myös pahaa. Karkeat luonnonlapset olivat terveempiä kuin hienostuneet, veltot kulttuuri-ihmiset – Pandora-myytin opetuksien mukaan. Zeus kosti tulen ryöväämisen antamalla Hefaistoksen leipoa savesta ihanan sulottaren, jonka nimi oli Pandora (kaikkien lahjallinen), sillä kaikki antoivat sille lahjansa, suloa, viehättävyyttä, kätevyyttä, sulavat puheenlahjat sun muuta. Zeus antoi sulottarelle lippaan, joka kätki kaikkia tauteja ja tuhoja ja lähetti hänet Prometheuksen typerän Epimetheus-veljen luo. Kun Epimethus aukaisi uteliaana lippaan kannen, taudit pujahtivat vitsaukseksi. Vain toivo jäi lippaan pohjalle Epimetheuksen suljettua kiireenvilkkaa kannen. Näin tämän ensimmäisen naisen kautta tauti ja kuolemat tulivat maailmaan, koska ihminen pyrki mahdottomiin ja loukkasi sillä taivaan pyhyyttä. Rikoksensa seuraamuksena hän joutui kärsimään tuskia, josta vasta voiton sankari vapahti hänet sovittamalla kuolemalla. Raamatun Genesiksessä syntiinlankeemuksella oli samantapaiset seuraamukset kuin Pandoran lippaan aukaisemisella hankaline raskauksineen, synnytystuskineen ja elannonhankkimisen vaikeuksineen.

Kreikkalaisessa mytologiassa ihmisen alkuhistoriaa käsitellänä neljän aikakauden tarussa. Ensin elettiin kultakautta ilman huolta, kipua ja tuskaa tuntematta onnellisesti päivää paistatellen. Maa elätti ihmiset hedelmillään ilman työtä. Ihminen nukahti sulounessa täältä toiseen elämään ja muuttui ihmisten suojelushengeksi. Hopeakausi ei ollut enää niin auvoista aikaa. Ihmiset olivat laiskoja ja ylpeitä jumalienhalveksijoita. Vaskikaudella hurjat ja väkivaltaiset ihmiset tappelivat kaiken aikaa, kunnes kuolivat sukupuuttoon. Rautakauden langennutta ihmissukua alemmas ei voinut enää vajota.

Ihmiskunnan turmelluttua turmeltumistaan Zeus päätti puhdistaa maan ihmissyövästä. Hän lähetti suuren vesitulvan hukuttamaan kaikki ihmiset ja elävät. Ainoastaan Prometheusin poika Deukalion Pyrrha-vaimoineen jäi henkiin. Hän rakensi Raamatun Nooan tavoin aluksen, jolla souteli kunnes alus ajautui Parnassos vuorelle. Vuorella hän uhrasi kiitosuhrin Zeusille, ja tämä antoi hänen uudistaa ihmissukua, käskien heidän heitellä taakseen äitinsä luita, siis kiviä. Deukalionin heittelemistä kivistä syntyi miehiä ja Pyrrhan heittämistä kivistä naisia. Deukalionin poika oli Hellen, josta helleenit eli kreikklaiset saivat nimensä. Hellenin pojat olivat Aiolos ja Doros sekä pojanpojat Achaios ja Ion, joista syntyivät Kreikan kansan pääheimot: aiolit (eoolit), doorilaiset, achailaiset ja ionilaiset.