Piinaviikon eli
pääsiäisviikon päivillä oli ennen kansan antamia nimityksiä:
sukkasunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko,
kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai.
Kiirastorstai
Vanhastaan
oli tapana Savossa ja Pohjanmaalla ajaa kiiraa metsään piinaviikon
torstaina. Kelkkaan asetettiin palava terva-astia, lisäksi
romutavaraa, myös kuokkia, sirppejä ja viikatteita. Vetäjä ryhtyi
työhönsä loihtien:
Kitis
kiira metsään,
tulta
suuhun,
savua
sieraimiin
seipäällä
selkään
peltoin
peätse,
aitain
alitse!
Näin
kierrettiin talo ja navetta useaan kertaan. Osa kiiran karkottajista
sitoi lehmänkellon kaulaansa ja juoksi ympäri pihapiiriä. Näin
tehtiin, jotta kesällä ei olisi ilmestynyt lähistölle käärmeitä,
sammakoita eikä edes sisiliskoja. Kiira oli kansalle epäselvä,
onnettomuutta tuottava olento, jokin pahan silmän tapainen, joka
piti kevään tullen karkottaa kauaksi asumusten luota.
Hämeessä
ja Karjalassa kiirastorstai oli perusteellisen vuosisiivouksen päivä.
Jokainen nurkka pestiin sekä kuluneet vaateparret heitettiin
poltettavaksi.
Pitkäperjantai
Tämä oli kaikin puolin vakava ja hymytön päivä, joka vietettiin
kotona paastoten. Oli sopivaa nauttia vain vaatimatonta ruoka sekä
lukea raamattua ja käydä kirkossa. Lasten ilonpitoa ei sallittu
missään muodossa.
Lankalauantai
Kaikkien
pahojen voimien sanottiin olleen liikkeellä juuri lankalauantaina
iltayöllä. Uskaltauduttiin sentään joukolla kuuntelemaan enteitä
katolle tai teiden risteyksiin. Yön salaperäisyyttä ja
taianomaisuutta tehosti myös nouseva täysikuu.
Pääsiäistrullit
Länsi-Suomessa
heitä nimitettiin trulleiksi tai rulleiksi, Itä-Suomessa
noita-akoiksi. He yrittivät päästä navettaan riistämään
karjaonnea talosta itselleen tai naapurilleen. He leikkasivat
lehmistä karvatuppoja, jopa nahanpalasia, keritsivät lampaita
otsasta tai rinnan alta, joista paikoista ei leikattu tavallisesti
villaa. Tällaisen noituuden kohteeksi joutunut eläin oli vaarassa
sairastua johonkin vaikeaan tautiin, katkaista jalkansa tai peräti
kuolla. Metsänpeittokin (eksyminen metsään) oli uhkaamassa
trullien käsittelemää eläintä.
Varastamansa
karvat noita vei omaan kätköönsä, ja sitten karjaonni vaihtoi
paikkaa uskomusten mukaan. Kun trullit olivat suorittaneet
kierroksensa, he lähtivät kansan käsityksen mukaan noitien suureen
kokoukseen, jota johti itse pääpaholainen. Heitä tuli kaikkialta
ilman suunnilta lentäen luudan varrella, korennolla, rukilla,
kaukalolla, olkilyhteellä tai lampaan selässä istuen. Ovetkaan
eivät voineet estää trullien aikeita: he lähtivät lentoon vaikka
savupiipun kautta. Noitien piti ehtiä kotiin ennen pääsiäisaamun
koittoa, vieläpä ehtiä kirkkoonkin.
Trulleja
yritettiin pelotella ja pitää monin keinoin pois pihalta. Kerrotaan
erään rohkean yllättäneen noidan navetasta, mutta samalla
hetkellä pirulainen oli muuttanut itsensä lantatalikoksi. Kun siitä
oli katkaistu pii, oli eräältä kylän eukolta mennyt sinä iltana
jalka poikki. Pohjanmaalla sytytettiin pääsiäiskokkoja eli
pääsiäisvalkeita trullien häätämiseksi. Pellolle oli koottu jo
pitkin viikkoa kokkotarpeita: vanhoja luutia, vihtoja, puuastioita ja
varsinkin olkia riihiladosta. Kaikki talon asukkaat kokoontuivat
sinne ja jokaisella oli mukanaan keppi tai seiväs tulen kohentamista
varten. Heitettiin palamaan terva-astioita sekä kosteita kuusen- ja
katajanoksia, jotta saataisiin aikaiseksi runsaasti noitia pelottavaa
kitkerää savua. Nimenomaan olkien polttaminen tarkoitti hyvän
sadon ja karjanannin turvaamista.
Pääsiäispäivät
Pääsiäisen
tienoilla alettiin varustautua vastaanottamaan kevättä ja kesää.
Entisaikoina villien metsä- ja vesilintujen munat olivat hyvä lisä
talvena niukentuneisiin ruokavarastoihin. Pesien etsintä oli
tietenkin lapsien mielipuuhaa.
Tytöillä
oli tapana mennä varhain pääsiäisaamuna hakemaan vettä kaivosta
pestä kasvonsa. Näin heistä tuli virkeitä ja somia koko vuodeksi.
Luultiin
yleisesti että sai sen eläimen luonteenominaisuuksia, jonka näki
ensimmäiseksi pääsiäisaamuna. Jos näki hevosen, tuli
voimakkaaksi. Jos näki lehmän, kävi laiskaksi. Sian nähnyt pysyi
likaisena. Koiran nähnyt esiintyi äreänä mutta viisaana. Kissan
kohdannut jäi uneliaaksi ja viluiseksi koko vuodeksi. Karjaa ei
tietysti unohdettu. Tällä kertaa noustiin varhain navetan katolle.
Jossa soitettiin lehmän ja lampaan kelloja. Sen jälkeen kellokas
sai tunnusmerkin kaulaansa tulevaksi kesäksi.
Nuoriso
kunnosti Länsi-Suomessa pääsiäisenä pihalla keinun tai
hyppylaudan paikan. Otettiin pitkä lauta jonka keskikohdan alle
asetettiin paksu poikkipuu. Sitten ryhdyttiin koettelemaan
jalkavoimien kestävyyttä. Mitä korkeampi ilmalento oli, sitä
parempi vuodesta tuli hyppääjälle. Juostiin myös hippaa ja
leskistä. Itä-Suomessa kokoonnuttiin johonkin suurtupaan,
kiikkumäelle tai kisavuorelle leikkimään koko iltapäiväksi.
Siellä syntyi itsestään iloisia liekkulauluja.
Pääsiäisenä
ruokapöytä ei ollut niin runsas kuin esimerkiksi jouluna, mutta
tunnettiin silti muutamia vakituisia pääsiäisruokia. Mämmiä
valmistettiin Lounais-Suomessa mallasjauhoista, ensin keittämällä
ja paistamalla sitten uunissa tuokkosissa. Se oli makeahkoa ja
maistui erinomaiselta maidon kanssa. Mämmi on edelleen tunnettu
juhlajälkiruoka nykyistenkin kotien pääsiäispöydissä. Muita
kansan herkkuja olivat munamaito, verimakkarat, piimäpiirakat,
erilaiset paistit ja kotijuustot. Pääsiäismunia värjättiin
sipulinkuorilla vastan lehdillä kirjaviksi. Juhlaruuan huippuna
hyvin suolattu munavoi.
Pääsiäisen
sään sanottiin määränneen myös helluntain ilmat. Kun
on pirttipääsiäinen, niin on nahkahelluntai eli
molempina päivinä oli koleaa. Sanonta Mitä
päivä pääsiäisnä, sitä sää sären kutuna, taas
merkitsi jäiden lähtöaikaa ja silloin alettiin saada tarpeellista
lisäsärvintä ruokavalioon. Hyvänä vuodentulon enteenä pidettiin
sitä että aurinko nousi kirkkaana pääsiäisaamuna. Auringon
tanssiminen silloin taivaanrannalla oli myös laajalle levinnyt
uskomus, vaikka se pelkkää hupsua talven kourista vapautumisesta
iloitsevan ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti