Kevätkuukausia

Minä maaliskuu säästää,

sen huhtikuu päästää

Huhtikuussa lähdettiin miesjoukolla kaatamaan suuret havupuukasket eli huhdat. Muita huhtikuun vanhoja nimityksiä olivat salama- ja suvikuu. Huhtikuu huuhteli lumen maasta, jään vedestä ja ohranjyvät aitat loukosta. Vesien varsilla asuvat valmistautuivat korjaamaan vanhoja kalapyydyksiään ja valmistamaan uusia. Samoin ajettiin kevätheiniä, käytiin halonhakkuussa ja aloitettiin seinähirsien veistäminen uudisrakennuksiin.

Huhtikuun ensimmäiseksi sattui iloisen pilanteon päivä, aprillipäivä. Jo aamuvarhaiselle kiirehdittiin lähettämään tietämättömiä ja herkkäuskoisia hakemaan lainaksi tai peräti ostamaan apteekista uuninlestiä, makkaranlukkoa, äkkilähtöä, lapikkaanousua, maatien jytyä, Egyptin pimeyttä, keltaista kiusaa ja niin edelleen. Tulija otettiin yleensä vastaan hymyilemättä sanomalla: ”Oli se meillä, mutta eilen vietiin naapuriin, käy sieltä kysymästä!” Näin hakijaa juoksutettiin ympäri kylää, kunnes asianomainen jossakin vaiheessa huomasi että häntä oli vedetty nenästä. Kun hän palasi lähtöpisteeseen, hänelle sanottiin:

Aprillia, syö silliä,

juo suolavettä päälle!

Tämäkin hauska tapa pyrittiin säilyttämään. Varsinkin koululaiset yrittivät kertoa opettajille uskomattomia juttuja. Sanomalehdissäkin esitettiin toisinaan perättömiä uutisia aprillipäivän nimissä ja kustannuksella. Leudot suvi- ja huutoyöt ajoittuivat huhtikuun puoliväliin, jolloin kalat lähtivät liikkeelle, kurjet saapuivat tuoden västäräkin ”siiven päällä” ja varis pyöräytti ensimmäisen munansa. Paimenet soittelivat leppätorvella ja pukinsarven ”suden suun” kiinni.

Yrjön päivä 23.4

Se oli silloin yleinen karjanuloslaskupäivä Itä-Suomessa. Vaikka silloin olikin vielä lunta maassa, vietiin karja silti pihalle jaloittelemaan. Tänä päivänä lapset ripustivat karjankellot kaulaansa ja juoksivat meluten pihoilla ja lähimetsissä. Näin he karkottivat susia - ”Yrjänän koiria – loitommalle Samalla hoilotettiin:

Pane Yrjö koiras kiinni,

älä laske laitumelle!

Myös kala, varsinkin ahven alkoi käydä pyydyksiin, siksi sanottiin: Jyrkinä jyräs, kalamiehen kattilassa.

Kevään töihin ja säihin taas viittasi sananparsi:

Yrjö auran pellolle kantaa,

Markus käelle kielen antaa.

Vappu 1.5.

Vappuna kunnostettiin metsäjärvien rantapuihin ripustetut vesilintujen pesäpöntöt eli uutut. Varsinkin telkät asettuivat niihin mielellään ja niiden munia käytettiin ruokana. Varastoaitoissa oli tähän aikaan enää vain luut jäljellä, mutta täten saatiin vähän tuoretta ravinnonlisää luonnosta.

Vapuksi toivotettiin lämmintä säätä ja etelätuulta, joka toi hyvän maitovuoden. Vappu kantoi vakan pellolle ja pavun vaolle. Etelä-Suomessa oli päästävä kylvämään kauraa viimeistään viikon kuluttua vapusta.

Ristinpäivä 3.5.

Ristinpäivä oli perheen keskeinen juhlapäivä, jolloin tarjottiin maitoon keitettyä ohrapuuroa aamiaiseksi ja kalakeittoa päivälliseksi. Laihtunut karja laskettiin kauemmaksi metsään nyhtämään ylitalvista heinää routaisesta maasta. Kalamiesten oli saatava keittotarpeet vaikka avannosta, muutoin pyyntionni hävisi kesällä. Myös metsästäjät virittivät ensimmäisiä ansojaan, varsinkin ukkoteereen päänmenoksi.

Ristinpäivää pidettiin vainajien kulkupäivänä. Lattiat peitettiin oljilla, etteivät askeleet kuuluisi. Järjestettiin myös kulkueita, joissa kannettiin ristiä olkapäillä. Tällä ristillä pyhitettiin kylvöpellot ja siunattiin toukojen kasvu.

Erkki 18.5.

Erkki oli Karjalassa kaalin ja lantun kylvöpäivä ja Hämeessä kylvettiin silloin papua. Karja laskettiin metsälaitumille, koska ”Erkki portit sulki”.

Käki Erkin kainalossa,

pääskynen pivon pohjassa

Jos Erkki tulee kukka kädessä,

niin Jaakko tulee kakku kainalossa.

Jos sammakonpoika Erkkinä elää,

niin ruis Jaakkona helää.

Mitä Erkkinä turkki päällä kylvetään,

sitä elolla paita päällä leikataan.

Kylmä Erkki – hyvä merkki,

lämmin Erkki – paha merkki.

Erkki lurjus turkki päällä,

koko kesän paita päällä.

Erkin päivän säde on kultaa kalliimpi.

Eerikka, jaarikka pellonpäässä kyntää.