Kiikkerin lintu - Grimmin satu

Eli ennen noitaukko. Tämä muuttihe köyhäksi mieheksi, kulki talosta taloon, kerjäsi ja ryösti kauniita tyttöjä. Ei kukaan tiennyt, minne hän heidät vei, sillä he eivät koskaan sen jälkeen palanneet ihmisten ilmoille.

Eräänä päivänä hän saapui miehen luo, jolla oli kolme ihanaa tytärtä. Hän esiintyi köyhän kerjäläispoloisen hahmossa ja kantoi selässään koria muka almuja varten. Hän pyysi vähän ruoan apua, ja kun vanhin tytär tuli ulos ojentaakseen hänelle leivänpalasen, kosketti äijä häntä, ja heti täytyi tytön hypätä koriin. Nopein askelin äijä sitten riensi matkaansa ja vei tytön synkkään metsään, jossa hänen talonsa oli. Talossa oli kaikki ylen komeata, ukko antoi tytölle mitä ikinä tämä halusi ja puhui: ”Kultaseni, sinä kyllä viihdyt hyvin luonani, sillä täällä sinulla on kaikkea, mitä sydämesi suinkin halajaa.”

Parin päivän kuluttua noita sanoi tytölle: ”Minun täytyy lähteä matkalle ja jättää sinut vähäksi aikaa yksin. Tässä ovat talon avaimet, sinä voit käydä missä haluat ja katsella kaikkea. Mutta siihen tupaan, jonka oven tämä pieni avain avaa, kiellän sinua henkesi uhalla menemästä.”

Hän antoi tytölle myös munan ja sanoi: ”Talleta tämä muna minulle huolellisesti ja pidä se aina luonasi, sillä jos se hukkuisi, koituisi siitä suuri onnettomuus.”

Kun noita oli lähtenyt, kuljeskeli tyttö talossa alhaalta ylös ja katseli kaikkea. Huoneet kiilsivät hopeaa ja kultaa, sellaista komeutta tyttö ei mielestään ollut milloinkaan nähnyt. Lopuksi hän joutui tuon suljetun oven eteen ja aikoi astua ohi, mutta uteliaisuus ei suonut hänelle rauhaa. Hän katseli avainta.

Se oli aivan toisten näköinen, hän pisti sen reikään ja väänsi vähän, ja silloin ovi lennähti auki. Mutta mitä hän näkikään sisään astuessaan? Suuri verisammio oli keskellä lattiaa ja siinä näkyi kuolleita, palasiksi hakattuja ihmisiä, ja sammion vieressä oli puupölkky ja välkkyvä piilukirves. Tyttö pelästyi niin kovasti, että muna jota hän piti kädessään, putosi sammioon. Hän otti sen sieltä ja hankasi veren pois, mutta turhaan. Veri tuli siinä samassa taas näkyviin; tyttö hieroi ja hankasi, mutta verta hän ei saanut lähtemään.

Eipä aikaakaan, kun mies jo palasi matkaltaan ja vaati heti ensimmäiseksi avainta ja munaa nähdäkseen. Tyttö ojensi munan noidalle, mutta vapisi kovin sen tehdessään, ja noita huomasi heti punaiset pilkut nähtyään, että tyttö oli käynyt verihuoneessa.

”Koska olet vastoin minun tahtoani käynyt huoneessa”, hän sanoi, ”niin täytyy sinun nyt vastoin omaa tahtoasi mennä sinne jälleen. Elämäsi olet menettänyt.” Hän kaatoi tytön kumoon, laahasi hänet hiuksista huoneeseen, iski hänen päänsä poikki ja silpoi ruumiin, niin että veri virtasi lattialle. Sitten hän heitti hänet muitten joukkoon sammioon.

”Nyt menen noutamaan toisen”, virkkoi noita, ja meni taas köyhän miehen hahmossa tytön kotiin kerjäämään. Silloin toi keskimmäinen tyttö hänelle leivänpalasen, ukko sai hänet taas valtaansa pelkästään koskettamalla häntä ja kantoi hänet pois. Tytölle ei käynyt paremmin kuin sisarellekaan, uteliaisuus voitti hänet, hän avasi verihuoneen oven ja katseli sisään. Ja noidan palattua kotiin hän sai hengellään maksaa uteliaisuudesta.

Noita meni nyt ja nouti kolmannen sisaren. Mutta tämä oli viisas ja ovela. Kun noita oli antanut hänelle avaimen ja munan ja lähtenyt matkalle, kätki tyttö ensin munan huolellisesti, sitten hän tarkasti talon ja meni viimein kiellettyyn huoneeseenkin. Ah, mitä hän näkikään.

Hänen molemmat rakkaat sisarensa olivat ammeessa surkeasti murhattuina ja silvottuina. Mutta hän nosti heidät pois sieltä, asetti jäsenet yhteen ja sovitti paikoilleen pään, ruumiin, käsivarret ja sääret. Ja kun ei mitään enää puuttunut, alkoivat jäsenet liikkua ja liittyivät yhteen, ja molemmat tytöt avasivat jälleen silmänsä ja virkosivat eloon. He iloitsivat, suutelivat ja syleilivät toisiaan.

Kotiin tultuaan mies vaati heti avainta ja munaa ja nähtyään, ettei munassa ollut veripilkkuakaan, sanoi hän: ”Sinä olet koetuksen kestänyt, sinusta tulee morsiameni.”

Nyt ei noidalla ollut enää valtaa tyttöön, vaan hänen täytyi tehdä kaikki mitä tämä tahtoi.

”Hyvä”, vastasi tyttö, ”aluksi sinun pitää viedä korillinen kultaa isälleni ja äidilleni, vieläpä tulee sinun itse kantaa se selässäsi, sitten vasta vietämme häitä.”

Sitten hän juoksi sisartensa luo, jotka hän oli kätkenyt pieneen kammioon ja sanoi: ”Hetki on koittanut, jolloin voin teidät pelastaa. Tuo konna saa itse kantaa teidät kotiin, mutta lähettäkää minulle apua heti, kun olette päässeet perille.”

Hän kätki heidät molemmat koriin ja peitti heidät kullalla kauttaaltaan, niin ettei heistä nipukkaakaan näkynyt. Sen jälkeen hän kutsui noidan sisään ja virkkoi: ”Kanna nyt tämä kori pois, mutta jotta et tiellä pysähtyisi lepäämään, kurkistan minä ikkunastani ja pidän sinua silmällä.”

Noita nosti korin selkäänsä ja lähti menemään. Mutta kori oli niin painava ja raskas, että oikein hiki valui pitkin hänen kasvojaan. Silloin hän istahti levähtämään, mutta heti toinen tytöistä huusi korista: ”Minä katson ikkunastani ja näen, että sinä lepäät. Pian vain eteenpäin.”

Hän luuli morsiamensa huutavan ja jatkoi taas matkaa. Toisenkin kerran hän pysähtyi levähtääkseen, mutta heti huusi ääni taas: ”Minä katson ikkunastani ja näen, että sinä lepäät. Pian vain eteenpäin!”

Mutta kotona valmisti morsian hääjuhlaa ja lähetti kutsun noidan ystäville. Sitten hän otti irvihampaisen pääkallon, ripusti siihen koruja ja kukkakiehkuran, kantoi sen ylös ullakon ikkunaan ja asetti sen ikään kuin ulos kurkistamaan. Kun kaikki oli valmista, heittäytyi hän hunaja-ammeeseen, leikkasi sitten patjansa auki ja kieriskeli siinä, kunnes oli kuin mikäkin ihmeellinen lintu eikä yksikään ihminen voinut häntä tuntea. Sitten hän meni ulos kotiin päin. Tiellä hän tapasi häävieraita, jotka kysyivät:

Mistä tulet, Kiikkerinlintu, mistä?

- Tuolta tulen Kiikki Kiikkeristä.

Mikä puuhana on nuoren morsion?

- Talon kaiken sieväksi siistinyt on,

ulos katsoo nyt luukusta ullakon.

Viimein hän kohtasi sulhasen, joka hitaasti käydä laahusti takaisin. Tämä kysyi kuten toisetkin:

Mistä tulet, Kiikkerinlintu, mistä?

- Tuolta tulen Kiikki Kiikkeristä.

Mikä puuhana on nuoren morsion?

- Talon kaiken sieväksi siistinyt on,

ulos katsoo nyt luukusta ullakon.

Sulhanen katsahti ylös ja näki koristetun pääkallon. Hän luuli sitä morsiamekseen ja nyökkäsi sille ystävällisesti tervehtien. Mutta kun hän ja kaikki hänen vieraansa olivat menneet sisään taloon, saapuivat morsiamen veljet ja muut sukulaiset vapauttamaan morsianta. He sulkivat kaikki talon ovet, niin ettei kukaan voinut paeta, ja sytyttivät sen palamaan. Näin saivat noita sekä hänen koko joukkonsa surkean lopun.

Suomentanut Anni Swan