Merkkien tulkitsijat Antiikin Roomassa

Roomalaisen ajattelutavan mukaan jumalat lähettivät lakkaamatta ihmisille merkkejä olemassaolostaan ja tahdostaan. Historiankulkukin voitiin nähdä jumalallisten väliintulojen teatterina. Jumalat saattoivat lähettää merkkejään sekä odottamatta että pyydettäessä. Ennen suuria poliittisia ratkaisuja tai ennen sotaretken aloittamista oli tapana kysyä, olivatko Jumalat suosiollisia kyseiselle hankkeelle.

Ennustamisen kirjo ulottui laajasti julkisista poliittisista toiminnoista yksityisten ihmisten uniin ja niiden tulkintaan. Ennustamisessa ei ollut niinkään kyse tulevaisuuden ennustamisesta kuin jumalten tahdon selvittämisestä. Kysymys oikeudesta tulkita jumalten lähettämiä merkkejä oli erityisesti tasavallan aikana merkittävä valtion poliittisten toimintojen kannalta. Virkamiehillä oli ensisijainen oikeus tulkita jumalien tahtoa. Tulkinta-apuna toivat lisäksi erilaisiin ennustamismenetelmiin erikoistuneet papit: auguurit, haruspeksit sekä quindecimviri sacris faciundis -papisto. Virkamiehet konsultoivat jumalia ikään kuin rutiininomaisesti osana virkatehtäviään. Jos jokin meni vikaan, papit toimivat neuvonantajina tai välittäjinä.

Antiikin roomalaiset katsoivat auguurien ja haruspeksien ennustustaitojen olevan etruskien perua. Haruspeksit päättelivät uhrieläinten sisäelimistä oliko uhri jumalille mieleen. Auguurit puolestaan pyrkivät havainnoillaan selvittämään olivatko jumalat suopeita jollekin julkiselle toimenpiteelle tai yritykselle. He tulkitsivat jumalten tahtoa taivaalla näkyvien ilmiöiden perusteella. Arvovaltaisin tarkkailupaikka auguraculum sijaitsi Capitoliumilla, mistä tarkkailtiin esimerkiksi lintujen lentoa, ääntelyä ja nokkimista. Heidän erikoisalaansa kuului myös ukkos- ja salamaenteiden tulkitseminen. 

 auguureja

Oli olennaista havaita virallisessa enteiden tarkkailupaikassa lintujen lentosuunta. Myös lintulajilla oli merkitystä enteen luonteen selvittämisessä. Havaintoja tuli tehdä mahdollisimman hiljaisena ajankohtana, keskiyöstä keskipäivään. Ulkoiset häiriöt nimittäin keskeyttivät merkkien tarkkailun, jolloin operaatio oli aloitettava alusta. Yksi auguurin tärkeimmistä tehtävistä oli olla tarkkailuasemissa myös kansankokouksen kokoontuessa. Kokous mitätöintiin, mikäli hän havaitse kokouksen aikana epäsuotuisan enteen, esimerkiksi salaman. Jumalten tahtoa voitiin päätellä siitäkin, miten linnut söivät. Tähän ennetyyppiin erikoistuneella auguurilla, pullariuksella oli häkkikanoja. Jumalat olivat suosiollisia hankkeelle, jos kanat söivät niille tarjottuja kakunmuruja.

Haruspeksit puolestaan selvittivät jumalten tahdon uhrieläinten sisälmyksiä tutkimalla. Kaikki uhrieläinten sisälmyksistä löydetyt poikkeavuudet merkitsivät huonoa ennettä. Pronssinen maksaveistos näyttää toimineen tulkintaoppaana. Pronssimaksa sisältää eräänlaisen kartan, jossa kullakin jumaluudella on oma alueensa. Poikkeavuus uhrieläimen sisäelimessä saattoi olla merkki joko uhraajaa koskevasta onnettomuudesta, tai merkittävän virkamiehen tapauksessa koko valtiota uhkaavasta onnettomuudesta. Uhraamista voitiin myös jatkaa niin kauan, kunnes kohdalle osui uhrieläin moitteettomin sisälmyksin.

haruspeksejä

Muiden kansojen tietäjien ja oraakkelien asiantuntemusta saatettiin hyödyntää vaikeissa tilanteissa. Tasavallan aikaan Roomasta lähetettiin usein senaatin päätöksellä lähetystö pyytämään neuvoa Delfoin maineikkaalta oraakkelilta. Oraakkelipaikkoja löytyi myös lähempää Roomaa. Kolmekymmentäviisi kilometriä itään Roomasta sijaitsi Fortuna Primigenian pyhäkkö, jonka yhteydessä oli mahdollista turvautua oraakkelin neuvoihin. Tässä ja muissa Keski-Italian ikivanhoissa pyhäköissä oli kokoelma useimmiten puusta tai kivestä tehtyjä arpaliuskoja, joihin oli kaiverrettu arvoituksellisia lauseita ennuspappien tulkittavaksi. Arpaliuskoja säilytettiin Praenestessä syvässä kaivannossa, jonne laskettiin pieni lapsi nostamaan liuskan ja ojentamaan sen asiantuntijan tulkittavaksi.

Cumaessa nykyisen Campanian rannikolla Napolin lähellä oli vanhin kreikkalainen siirtokunta, Italian mantereella. Roomalaiset uskoivat Cumaessa sijaitsevan Avernus-järven olevan pääsytie manalaan. Vergiliuksen mukaan roomalaisten myyttien esi-isä Aeneas aloitti manalan matkansa juuri täältä. Cumaessa oli lisäksi kuuluisa oraakkelin luola, jota vanha tietäjänainen Sibyllä asutti tradition mukaan.

Niin kutsutut Sibyllan kirjat olivat tärkeä osa virallista uskonnonharjoitusta. Ne olivat kokoelma oraakkelilauseita, joiden uskottiin periytyneen Cumaen Sibyllalta. Niitä säilytettiin Capitoliumilla Juppiter Optimus Maximuksen temppelissä. Kirjojen tulkinnasta vastasi erityinen pyhistä menoista huolehtiva viidentoista miehen papisto, quindecimviri sacris faciundis. Kaikki vierasperäiset kultit olivat tämän papiston vastuualuetta. Senaatti valtuutti papiston tutkimaan Sibyllan kirjoja ja etsimään niistä uskonnollisia ratkaisuja käsillä olleisiin ongelmiin kriisien yhteydessä. Säilyneiden lähteiden perusteella ei vaikuta siltä, että kirjoista olisi löytynyt varsinaisia tulevaisuutta koskevia profetioita. Tekstit antoivat lähinnä neuvoja jumalten vihan lepyttämiseksi ja uhkaavien onnettomuuksien torjumiseksi.

Keisarikaudella valtakunnassa vaikutti monenkarvaisia profeettoja ja näkijöitä. Juutalaisia, kristittyjä ja ”pakanallisia”. Ikivanhat ja perinteiset kreikkalaiset ennustuspaikat, Delfoin ja Didyman oraakkelit säilyttivät suosionsa. 100 jKr. kirjoittajanut kreillainen Plutarkhos tosin kertoi monien Keski-Kreikan oraakkelien vaiennen. Delfoin ohella Vähän-Aasian Miletoksen kaupungin lähellä sijainnut Didyman oraakkelipaikka tarjosi yhä palveluitaan roomalaisten valloittajien jatkettua paikan tukemista ja suosimista. Asiakkaiden uskonnollisia käytäntöjä kuin työsopimuskiistoja koskettaneita kysymyksiä ja oraakkelin vastauksia on säilynyt piirtokirjoituksina.

Yksityishenkilöt saattoivat etsiä pulmiinsa ratkaisuja vierailemalla virallisissa oraakkelipaikassa, mutta keisariajalla apua löytyi onneksi paljon lähempääkin. Horoskoopit olivat suosiossa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Myös unienselittäjät olivat suosittuja asiantuntijoita. Nykypäiviin asti on säilynyt Artemidoros Daldislaisen unienselvitysopas, jonka esimerkkitapauksista päätellen työtätekevät ihmiset kuten suurkauppiaat ja käsityöläiset käyttivät hänen palveluitaan.

Kolme kasvisreseptiä 1950-luvulta

Nokkoskokkareet:

* 2 litraa nokkosia

* 2 ruokalusikallista voita

* 4 ruokalusikallista vehnäjauhoja

* noin ½ litraa maitoa

* 3 kananmunaa

* ripaus suolaa ja sokeria

* 10 mantelia

* 2 karvasmantelia

* keittämiseen lihalientä tai vihannesten keitinlientä

Nokkoset puhdistetaan, huuhdotaan, kiehautetaan ja hienonnetaan. Voi, jauhot ja kylmä maito sekoitetaan ja kiehautetaan, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää sekä irtoaa kattilan reunoista. Munat lisätään yksitellen koko ajan vatkaten. Nokkoset lisätään hienonnettuina. Maustetaan. Mantelit lisätään hienonnettuina – paitsi karvasmanteli, joka raastetaan. Kahdella veteen kastetulla lusikalla otetaan taikinasta nokareita ja pannaan niistä muutama kerrallaan kiehuvaan veteen tai lihaliemeen. Niitä keitetään, kunnes ne nousevat pinnalle. Nokkoskokkareet tarjotaan kirkkaitten keittojen tai kokonaan paistettujen perunoiden sekä ruskistetun silavan tai makkaran kera.

Kukkakaali riisin tai sienien kera:

* 200 grammaa riisiä

* 2 ruokalusikallista voita

* 1 sipuli

* 1 – 1 ½ litraa kasvisten keitinlientä

* 2 ruokalusikallista raastettua juustoa

* 2 keskikokoista kukkakaalia

Sienikastike:

* 1 – 1 ½ litraa tuoreita tai säilöttyjä sieniä

* 2 ruokalusikallista voita

* 2 desilitraa kermaa

* 2 ruokalusikallista vehnäjauhoja

* ½ litraa maitoa

* vettä tai kasvisten keitinlientä

* ripaus suolaa ja valkopippuria

Täytetyt tomaatit:

* 3 – 6 tomaattia, sienimuhennosta

Kukkakaali puhdistetaan ja jaetaan neljään osaan. Lohkot laitetaan puoleksi tunniksi etikkaveteen ja keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

Sipuli hienonnetaan ja ruskistetaan voissa. Riisit lisätään ja seosta sekoitetaan, kunnes sipulit ovat kauniin kullanruskeita. Tällöin lisätään kukkakaalin keitinvettä ja riisit saavat kiehua noin 20 minuuttia.

Sienet puhdistetaan ja laitetaan kattilaan, jossa on voita. Ne saavat kiehua hiljalleen hetken kannen alla. Kerma lisätään sieniin vähitellen. Puolet sienistä otetaan kattilasta ja loppuihin lisätään maito ja jauhot. Seos saa kiehua sopivan vahvuiseksi. Muhennos maustetaan. Tomaatit halkaistaan ja koverretaan tyhjiksi. Tomaatit täytetään kuumalla muhennoksella ja kuumennetaan uunissa välittömästi ennen tarjoilua.

Suurelle tarjoiluvadille asetetaan ensin keitetyt riisit, sen päälle raastettua juustoa ja kukkakaalilohkot. Sienimuhennos kaadetaan kaiken päälle ja koristellaan vati täytetyillä tomaateilla.

Kevätsalaatti:

* 2 – 3 salaatin päätä

* 1 nippu retiisejä

* 50 grammaa vihreätä kurkkua

* 2 ruokalusikallista hienonnettua ruohosipulia

* 1 ruokalusikallinen ruokaöljyä

* 1 ruokalusikallinen sitruunamehua

Vihannekset huuhdotaan ja retiisit halkaistaan. Salaatti revitään käsin, samoin retiisin tuoreet lehdet, jotka myös sopii käyttää salaattiin. Kurkku leikataan kuutioiksi. Vihannekset ja mausteet sekä muut aineet sekoitetaan hyvin ja salaatti tarjoillaan heti.