1950-luvun puolivälissä jossain maaseudulla
Nuori
maalaistyttö Marja kaunistautuu lavatansseja varten pienessä
kammarissa, jonka hän jakaa leskiäitinsä kanssa. Huone on niin
pieni, ettei sinne mahdu kuin kaksi kapeaa sänkyä joiden välissä
on yöpöytä, korkea peililipasto ja tuoli. Tässä
yksikerroksisessa maatalossa asuu heidän lisäkseen kymmenen muuta
ihmistä: vanha isäntä ja emäntä eli mummo ja pappa, Juhani-eno
Alma-vaimoineen ja kuusine lapsineen. Osa Marjan serkuista nukkuu
tuvassa sivustavedettävissä sängyissä, sillä talossa on vain
kolme kammaria.
Tummaverinen
tyttö on jo pukeutunut kukikkaaseen tanssimekkoon, jonka helma on
yhtä leveä kuin reikäleipä – vaikka hänellä on vielä
kuminauhakiinnitteiset papiljotit päässään. Hän on ottanut
kolmisen kertaa vuodessa permanentin lähes piikkisuoraan tukkaansa
siitä lähtien kun pääsi ripiltä. Olisipa hänellä
luonnonkiharat kutrit niin kuin äidillä ja kaikilla serkuilla,
mutta tietenkin hänen on pitänyt periä Jatkosodassa kaatuneen
isänsä suortuvat. Hiusten muotoiluun hän käyttää papiljottien
ohella hiusvettä tai taiteilee välillä illalla sormikiharat, jotka
hän kiinnittää hiusneuloilla. Kotona kuleksii myös ikivanha
uunissa kuumennettava piippausrauta. Sillä polttaa hyvin helposti
tukkansa, ellei muista kokeilla ensin kiharrusta paperisuikaleisiin.
Arkisin
Marjan tapainen maalaistyttö ei käytä mitään ehostusta, mutta
markkinoille ja lavatansseille hänellä on tapana vähän meikata.
Pohjustuksena hän käyttää Tokalon-merkkistä vähän ihonsävyä
tasoittavaa päivävoidetta ja lääkepuuteria. Luonnostaan tummiin
ripsiinsä ja kulmakarvoihinsa hän harjaa kakkumascaraa, ripsiin
mascaraa säästelemättä. Huuliinsa hän levittää Suudelman
kestävänä mainostettua Sansekal-huulipunaa. (Marja ei ole
kylläkään testannut vielä kestääkö Sansekal oikeasti
suutelun.) Hän irrottaa vielä papiljotit hiuksistaan ja harjaa
kiharoita vähän auki varovasti. Suihkaus ”Kielon tuoksua” ja
hän onkin valmis lähtemään polkemaan tansseihin naapurin tyttöjen
kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti