Lycoris
oli näyttelijättären kolmas nimi. Hänen oikea nimensä oli
Volumnia, ja Cytheris oli hänen taiteilijanimensä – viitaten
Venus-jumalattaren syntymäsaareen Cytheraan. Lycoris valloitti
kuuluisia miehiä kuten Marcus Junius Brutuksen (Caesarin murhaajan),
Marcus Antoniuksen ja runoilija Cornelius Galluksen. Hän onnistui
löytämään korkeasäätyisiä rakastajia isäntänsä suhteiden
avulla. Alun perin Lycoris oli kuuluisalle, rikkaalle viihdemaailma
tärkeänä tekijänä olleelle miehelle kuulunut orjatar. Entinen
dominus, Publius Volumnius Eutrapelus oli solminut lujia suhteita
roomalaisen aristokratian jäseniin. Isäntä käytti
näyttelijättäriä tuttavapiirinsä laajentamiseen ja
vallanpitäjien saleihin yltävän vaikutusvaltansa kasvattamiseen.
Mies rahoitti pitoja, juhlaillallisia ja hekumallisia öitä.
Naispuoleisilla
miimikoilla oli Rooman historiassa kaksijakoinen rooli
näyttelijättärinä ja prostituoituina. Lycoriksesta tuli nopeasti
Volumniuksen tallin taitavin nainen. Silti valttikortti oli edelleen
orja, joten isäntä vapautti hänet voidakseen vahvistaa hänen
asemaansa seurapiireissä. Aikalaisten kirjoitusten mukaan Cytheris
tarjosi yhä palveluksia entiselle dominukselleen, sanan jokaisessa
merkityksessä. Kaunokainen oli nyt kuitenkin liberta,
vapautettu orjatar joka
harjoitti ammattiaan esiintymällä Volumnukselle ja tämän
vaikutusvaltaisille ystäville kestien aikana ja viihdyttäen näitä
herroja makuukamarin hämyssä. Asiakkaat eivät olleet mitään
plejibejä, vaan aikansa yhteiskunnan eliittiin kuuluneita herroja.
Vuosien
55-50 eKr. aikana Lycoris oli Brutuksen rakastajatar. Vuonna 49 eKr.
hän valloitti Marcus Antoniuksen. Kaikkien tiedossa oli Marcus
Antoniuksen rakastavan teatteria sekä näyttelijöiden ja
näyttelijättären seuraa. Nokkela Volumnius hyödynsi luultavasti
tätä tosiasiaa ja johdatteli Cytheriksen Marcus Antoniuksen
käsivarsien syleilyyn kasvattaakseen omaa valtaansa Caesarin oikean
käden siivellä. Lycoris otti tehtävänsä innolla vastaan. Heidän
piilottelematon suhteensa aiheutti silti suuren kohun. Marcus
Antonius oli tänä aikana kansantribuuni eli korkea-arvoinen
politikko. Naimisissa oleva mies kiersi Roomassa rakastajattarensa
kanssa kantotuolikyydillä liktorien (oikeudenpalvelijoiden) marssiessa kulkueen edessä
laakerikoristeisine vitsakimppuineen. Kantotuolia seurasi
mielistelijöiden ja ystävien nolostuttava seurue. Skandaali johtui
myös siitä, ettei Antonius pitänyt rakastajatartaan erillään
julkisesta elämästään toisin kuin kaikki muut senaattorit.
Entistä orjatarta ja näyttelijätärtä kohdeltiin kuin säädyllistä
matroonaa. Cicero vihjaili Antoniuksen esittelevän Cytheriksen jopa
vaimonaan, ja tämä olisi voinut murskata tämän uran. Siksi mies
päätti luopua rakastajattarestaan ja palata vaimonsa Fulvian luo,
mahdollisesti itsensä Caesarin pakottamana. Vihamies Cicero
nimittäin levitti perättömiä huhuja, joissa Marcus Antoniuksen
lukaalin makuuhuoneet oli muutettu bordelleiksi ja ruokasalit
viinituviksi.
Muutamaa
kuukautta myöhemmin Cicero tapasi Lycoriksen Volumniuksen pidoissa.
Tämä todisti Volumniuksen onnistuneen luomaan seurapiirikutsujen
varjolla laajan sosiaalisen verkoston. Mies ilmeisesti etsi uutta
tärkeää rakastajaa entiselle orjattarelleen. Lycoriksella oli
tässä välissä joitain suhteita, jotka eivät ole jääneet
historiankirjoihin. Vuonna 43 eKr. Lycoris päätyi taas uuden,
vaikutusvaltaisen miehen rakastajattareksi.
Cornelius
Gallus oli kuuluisa runoilija, joka kuului Vergiliuksen ja Ovidiuksen
kirjallisuuspiiriin. Valitettavasti runoilija rakastui toivottomasti
Lycorikseen. Rakastajatar oli Corneliukselle sekä hänen työtään
innoittava muusa että elegiarunojen sääntöjen mukainen
ihannenainen – tilanteen mukaan joko intohimoinen tai julma. Vain
kolme vuotta myöhemmin runoilija omisti Lycorikselle
elegiakokoelmansa Amores; kuten
arvata saattaa rakkaustarina päättyi pian tämän tapauksen
jälkeen. Miesparka masentui pahasti, koska rakastajatar hylkäsi
hänet.
Vergilius
kynäili ystävänsä alakulosta viitaten Lycoriksen nykyiseen
asuinpaikkaan Reinjoen liepeillä, Marsin aseiden ympäröimänä.
Elegiaihanne oli suhteessa Reinjoen varrella palvelevan upseerin
kanssa ja muuttanut rajaseudulle tämän mukana. Mies saattoi olla
Quintus Fufius Calenus, Caesarin uskollinen kannattaja. Tämän
viimeisen rakkausseikkailun jälkeen Lycoris näyttää häviävän
historian hämärään. Hänen maineensa sitä vastoin kasvoi
vuosisatojen ajan, ja 350 vuotta myöhemmin monet näyttelijättäret
kutsuivat itseään edelleen Lycorikseksi.