Miten maaseudulla syötiin 1920- ja 1930-luvuilla

Maaseudun ruokatapoja sääteli vielä 1920- ja 1930 -luvuilla maatalouden työrytmi. Ruoan tehtävänä oli auttaa ihmisiä selviämään raskaista töistä. Tosin erilaiset neuvontajärjestöt kuten Martat, koettivat sivistää maaseudun naisia keskiluokalta otetun elämäntavan ja perheen mallin mukaisesti. Päivän aterioiden määrä ja ajankohta vaihtelivat alueittain ja taloittain. Maaseudun päivään mahtui yleensä kuusi ateriaa. Vuodenaika vaikutti erittäin paljon ruoan valintaan. Yleisin ruoka näytti kuitenkin olleen läskisoosi ja perunat. Samat ruokalajit toistuivat lähes joka aterialla.

Nykyihmisen huomio saattaa kiinnittyä eniten aamupalaan, joka on tämän päivän mittapuulla varsin täyttävä. Täytyy kuitenkin muistaa että ennen maaseudulla rehkittiin raskaissa töissä.

Esimerkkejä maaseudun väestön aterioista 1920- ja 1930-luvuilla

Aamukahvi klo 5.30:

Pelkkä kahvi tai myös aamupuuro

Aamupala klo 7.30:                

Perunat, sianlihakastike, perunat ja suolasärki, hernekeitto, lihakeitto,

kalakeitto, kaurapuuro, ohrapuuro, ruispuuro, marjapuuro, perunapuuro, jauhopuuro, ruisvelli, kahvi ja ruisleipä voin kanssa, perunat ja maitokastike, maitokeitto, korvike 

Aamupäiväkahvi:                   

Kahvi ja voileipä

Lounas klo 13 – 14:               

Hernekeitto, hernemutti, paistettu kala, läskisoosi, kalakeitto, maitoperunasoppa, pirana, lanttukukko, syltty, ruislvelli, ohrajauhopuuro, kauraryynivelli, silakkalaatikko, lihakeitto, perunoiden päällä keitetyt silakat, lihakastike ja peruna, maitoperunat,

leipäressu

Iltaruoka klo 17 – 20:

Kaljavelli, läskisoosi ja perunat, klimppisoppa, kaalikeitto, perunakeitto, valkoinen kastike ja perunat

Iltapala:

Voileipä ja maito, maitovelli, marjoja maidon kanssa (kesällä), leipää maidon kanssa

 

Lapset ottivat eväät mukanaan kouluun. Eväinä oli yleensä leipää, jonka päällä oli voita ja juomana oli pullotettua maitoa. Koululaiset vertailivat muiden lasten ruokia omiinsa. Jos eväät olivat köyhäpuoleiset, lapsi saattoi syödä ne puolittain muilta salassa. Lapset kadehtivat ja ihmettelivät muiden lasten hyviä eväitä. Jos jollakulla oli leivänpäällisenä makkaraa, sitä pidettiin lähes ihmeenä. Joskus varakas lapsi jätti eväänsä osan eväistään syömättä, mutta köyhemmät lapset eivät kuitenkaan kehdanneet pyytää ylijäämää itselleen. Kouluissa tarjottava ruoka oli joko velliä tai keittoa, mikäli sitä ylipäätään tarjottiin. Varsinaisia välipaloja ei tunnettu. Lapset eivät saaneet mennä yksinään ottamaan mitään naposteltavaa ruokakomerosta. He saivat kuitenkin hakea useissa taloissa pahimpaan nälkäänsä lanttuja ja nauriita.

Ruokajuomana oli tavallisesti maitoa, josta kerma oli erotettu. Joissakin taloissa maidossa oli pyhäisin kerma mukana, koska meijeri ei toiminut silloin. Myös piimää juotiin paljon. Silloin suomalaiset halveksivat syvästi kuorittua maitoa eli kurria jota pidettiin korkeintaan vasikan juomana, mutta silti sitä käytettiin monessa säästäväisessä kodissa ruokajuomana. Kahvi oli erittäin tärkeä juoma. Niinpä poroja ei heitetty pannusta menemään, vaan niistä keitettiin sumppi, jonka sekaan lisättiin kahvia ja palanen sikuria. Säästäväisyys kahvinkeitossa näytti olleen käytäntö useissa taloissa. Joissakin taloissa kahvinkeittoa varten oli kaksi pannua: toisessa keitettiin sumppi ja toisessa varsinainen kahvi. Ilmeisesti kahvi sitten sekoitettiin keskenään.

Ruoan valmistus ja hankinta

Maalaistalot olivat miltei täysin omavaraisia vielä 1920- ja 1930- luvuilla. Kaupasta ostettiin yleensä vain sokeri, suola, kahvi ja tupakka. Perheen miehet harrastivat tavallisesti ainakin kalastusta ja jotkut myös kävivät metsästämässä. Metsästä kerättiin syksyllä marjoa talvea varten. Usein marjametsällä käyminen oli määrätty lasten tehtäväksi, vaikka moni lapsi saattoikin inhota, kuluivathan kauniit kesäpäivät metsässä hyttysten syötävänä.

Talojen kotipuutarhoissa viljeltiin porkkanaa, punajuurta, lanttua, naurista, hernettä, avomaankurkkua, tomaattia, musta- ja punaherukkaa ja karviaismarjoja. Kimmokkeet uusiin kokeiluihin olivat yleensä ulkoapäin lähtöisin. Kun erään sortavalaisperheen lapset ryhtyivät 1930-luvulla maatalouskerholaisiksi, talon kasvimaalla alettiin kasvattaa myös pinaattia, salaattia, tilliä ja persiljaa.

Miltei kaikissa taloissa teurastettiin syksyllä tulevan talven varalle. Teurastuksesta saadulla lihalla oli monta käyttöä. Osa siitä suolattiin tulevan talven varalle ja osasta tehtiin makkaroita. Teurastuksen yhteydessä tehtiin myös tappaisrokkaa, johon käytettiin usein sisäelimiä ja veta. Keittoon saatettiin laittaa esimerkiksi verestä ja ohrajauhoista tehdystä taikinasta tehtyjä pieniä lettuja, jotka aseteltiin lihakeiton päälle kerroksittain kypsymään siten, etteivät ne tarttuneet toisiinsa. Lettusia kutsuttiin muun muassa klimpeiksi ja mykyiksi.

Yleensä keväällä (maalis-huhtikuussa) kun lehmä oli poikinut, teurastettiin vasikka, mikäli sitä ei ollut tarkoitus kasvattaa täysikasvuiseksi. Vasikanteurastuksesta jäi lapsille myönteinen muisto, sillä silloin tehtiin vasikanpaistia ja kermakastiketta. Paistista pidettiin erityisesti sen vuoksi, että ihmiset olivat kyllästyneet syömään talvella suolattua lihaa ja tuore liha toi miellyttävää vaihtelua ruokavalioon. Vasikoista valmistettiin myös aladobia, verilettuja ja lihapullia. Lehmän poikiminen merkitsi myös juustojen tekoja.

Isoissa taloissa kaakatti muutama kana. Yleensä munat valmistettiin keittämällä. Leivontaan ei välttämättä tuhlattu munia, sillä sitä varten oli olemassa Turun munan valmistamaa munapulveria. Munimisen lopettanut kana tapettiin eikä kaikilla paikkakunnilla edes syöty kananlihaa.

Juhla- ja herkkuruokia

Tavallista parempia ruokia tarjottiin juhlapyhinä ja vieraille. Rosollia tarjottiin vieraille ja ja jouluna. Joissakin perheissä valmistettiin lauantai-illan herkuksi, jonka kanssa nautittiin voileipää tai maitoa. Omalle väelle keitetyt perunat tarjottiin yleensä kuorineen, mutta kun talossa oli vieraita perunat keitettiin kuorittuina. Vieraille tarjottiin myös yleisesti leipiä, joiden päällä oli viipaloituja keitettyjä kananmunia.

Pääsiäismämmiä syötiin ainakin paikoitellen jo kerman ja sokerin kanssa, joten mämmi ei ollut enää varsinainen paastoruoka, vaan se oli ottanut paikkansa jälkiruokana. Juhannuksena monessa perheessä paistettiin lättyjä. Joillakin paikkakunnilla punainen hera oli keskikesän juhlan ruokaa. Jotkut talot ostivat keväisin pikkupossun, joka teurastettiin juhlapöytään. Joulun pääruoka ei ollut suinkaan kinkku vielä 1920- ja 1930-luvuilla, vaan joulupöydässä saattoi olla esimerkiksi paistettu lampaanlapa. Uudet tavat olivat silti jo vakiintumassakin jäljessä olevalle maaseudullekin. Jouluinen riisipuuro oli muuttumassa käytännöksi, kun ohrapuurosta oli tullut vanhanaikaista.