Jeanne de
Pompadour katseli kuvaansa suuresta peilistä omassa huoneistossaan
Versaillesin linnassa. Hän kääntyili edestakaisin peilin edessä
nähdäkseen, oliko hänen pukunsa moitteettomassa kunnossa ja
kampaus onnistunut. Hänellä oli yllään kirjailtu satiininen
vannehame, jossa oli lyhyet hihat ja pieni laahustin.
Jeanne rypisti
aavistuksen verran otsaansa. Hänen pukunsa oli kaunis, sitä ei
voinut kieltää, mutta hän itse oli aivan kalpea. Se oli tietysti
hermostumista, mutta ihmekö tuo. Muutaman minuutin perästä hänen
olisi astuttava koko hovin eteen, ja hänet esiteltäisiin
virallisesti sekä kuningattarelle että kruununprinssille. Monet
hovissa odottivat tietenkin uteliaina, että hän tekisi jonkin
virheen, niiaisi rumasti tai ei ymmärtäisi vastata etiketin mukaan,
mikäli kuningatar suvaitsisi puhutella häntä. Kaikista oli
tietenkin mielenkiintoista nähdä, miten hän selviytyisi
ensimmäisestä virallisesta esiintymisestään Versaillesissa.
Useimpien mielestä hän oli vain porvarisnainen, joka kuninkaan
oikusta oli kohotettu siihen korkeaan asemaan, mitä jokainen nainen
hovissa kadehti ja toivoi itselleen.
Jeanne taputti
varovasti sormenpäillään poskiaan, niin että niihin tuli väriä.
Pelkäsi hän tai ei, kukaan Versaillesin hovissa ei missään
tapauksessa saisi huomata sitä. Hänen oli kestettävä
tämänpäiväinen tulikokeensa hymyillen, eikä kukaan saanut
aavistaa, miten hänen sydämensä pamppaili. Olihan de Bernis
opettanut hänelle kesällä Etiolesin linnassa, miten tärkeätä
hänen oli uudessa korkeassa asemassaan aina esiintyä ylpeästi ja
rohkeasti, niin ettei kukaan uskaltaisi tehdä hänelle huomautuksia.
”No niin, nyt
meidän on lähdettävä”, sanoi prinsessa de Conti, jonka kuningas
oli määrännyt esittelemään Jeannen hovissa.
Jeanne tiesi,
että prinsessa de Conti oli ottanut tehtävän vastaan ilomielin,
sillä kuningas oli siitä hyvästä tarjoutunut maksamaan hänen
pelivelkansa.
Jeanne näki,
miten Versaillesin linnan salit olivat täynnä uteliaita, jotka
olivat saapuneet katsomaan kuninkaan uuden virallisen rakastajattaren
esittelyä. Sydän pamppaillen mutta pää pystyssä – apotti de
Bernisin neuvoja noudattaen – hän kulki prinsessa de Contin
perässä kuninkaan neuvotteluhuoneeseen. Huoneessa oli kuuma, sillä
se oli täynnä hovilaisia, jotka halusivat katsella esittelyä kuin
parastakin teatterikappaletta. Useimpien kasvot kiilsivät punaisina,
ja he odottivat hartaasti, että jotain jännittävää tapahtuisi.
Kaikkien
ilmeiseksi harmiksi markiisitar de Pompadourin onnistui niiata kolme
kertaa aivan virheettömästi kuninkaalle, joka seisoi
neuvotteluhuoneensa takana edessä. Mutta vielä oli vaikein kohta
jäljellä, ajattelivat monet ja kurottelivat kaulaansa. Uuden
markiisittaren olisi käveltävä kuninkaansa luota takaperin, ja
siinä monet epäonnistuivat.
Mutta
vahingoniloisten pettymykseksi Jeanne selvisi osastaan – turhaan
hän ei ollut tätä kaikkea harjoitellut Etiolesin linnassa koko
kesän.
Ranskan kuningatar Maria
Mutta pahin oli
yhtä edessä: esittely kuningattarelle. Kun Jeanne astui
kuningattaren huoneeseen, siellä vallitsi täysi hiljaisuus. Kaikki
halusivat kuulla, mitä kuningatar sanoisi uudelle markiisittarelle.
Hovi oli pohtinut jo monta päivää, miten Maria suhtautuisi
markiisitar de Pompadouriin. Kenties kuningatar lausuisi muutaman
kylmäkiskoisen sanan uuden suosikin puvusta, joka oli tavallisin
puheenaihe tällaisissa tilaisuuksissa.
Kun Jeanne niiasi
kuningattarelle, tämä katseli häntä uteliaana. Kuningatar oli
kuullut, että hovi tiesi jo etukäteen, mitä hän sanoisi, ja nyt
häntä huvitti yllättää kaikki. Hän muisti tuntevansa erään
naisen, joka oli ollut juuri kesällä markiisitar de Pompadourin
luona, ja kysyi kaikkien yllätykseksi:
”Kuinka madame
de Saissac voi? Minä olen tavannut hänet joskus Pariisissa.
Oletteko te kuullut hänestä jotain viime aikoina?”
Jeanne katseli
hämmästyneenä kuningatarta. Tämä istui rumana ja miesmäisenä
tyylittömässä puvussaan, mutta kasvoilla oli ystävällinen ilme.
”Minulla on
vain yksi ainoa toivomus elämässäni: haluaisin miellyttää Teidän
Majesteettianne”, Jeanne sanoi nopeasti. Hän oli varautunut
kaikkeen muuhun, mutta ei näin suureen ystävällisyyteen
kuningattaren taholta, ja nyt hän oli täysin suunniltaan.
Mutta kuningatar
Mariaa näytti Jeannen kiihkeys huvittavan, ja hän jatkoi
keskusteluaan tämän kanssa, mikä sai hovin haukkomaan henkeään
hämmästyksestä. Koskaan ennen ei kuningatar Maria ollut suvainnut
sanoa mitään puolisonsa rakastajattarille, mutta nyt markiisitar de
Pompadour näytti suorastaan miellyttävän häntä.
Esittely
kuningattarelle oli sujunut paljon paremmin kuin Jeanne olisi koskaan
uskaltanut toivoakaan. Ennen esittelyä Jeanne oli hyvin muistanut
äitinsä sanat siitä, että hänen kuninkaan rakastajattarena
tulisi aina ottaa huomioon kuningatar Maria ja olla tälle
mahdollisimman kohtelias. Elämää kokenut Madeleine Poisson tiesi,
että kuningattaresta Jeanne voisi saada itselleen vaarallisen
vihollisen, mikäli suututtaisi tämän.
Mutta vielä oli
jäljellä esittely kruununprinssin huoneessa. Jeanne tiesi, että
kruununprinssi jumaloi äitiään eikä voinut sietää isänsä
elintapoja, joihin kuninkaan rakastajattaretkin kuuluivat. Niinpä
hän oli jo etukäteen varautunut siihen, ettei kruununprinssi
missään tapauksessa hyväksyisi häntä. Nuori, hiljattain
onnellisen avioliiton solminut prinssi ei saattanut käsittää,
miksi hänen isänsä, joka hänen silmissään oli jo vanha mies, ei
tyytynyt puolisoonsa vaan haki itselleen naisseuraa muualta. Se oli
kruununprinssin mielestä hävettävää ja kuninkaan arvolle
alentavaa, ja tämän hän olikin usein sanonut Ludvigille. Isän ja
pojan jo ennestään kireitä välejä nämä prinssin sanat eivät
suinkaan parantaneet, se tiedettiin koko hovissa.
Jeanne huomasi,
miten kruununprinssin huoneistossa olevat hovilaiset odottivat
jännittyneinä hänen ja prinssin ensitapaamista. Kohottaessaan
katseensa Jeanne näki kruununprinssin kasvoilla kylmän ja
luotaantyöntävän ilmeen. Prinssi sanoi jotain ylimalkaista hänen
puvustaan ja kääntyi sitten sivuttain Jeanneen, aivan kuin olisi
halunnut sanoa jotain vieressään seisovalle hovimiehelle.
Kruununprinssin
vastahakoisuudesta huolimatta Jeannen esittely oli onnistunut. Jeanne
näki pettymyksen häivähtävän useimpien hovilaisten kasvoilla,
sillä olisihan heille kaikille tuottanut virkistävää vaihtelua
nähdä kuninkaan uuden suosikin käyttäytyvän kömpelösti jo
ensikertaa hovissa esiintyessään.
Ursula
Pohjolan-Pirhosen romaanista Madame de Pompadour