Antiikin roomattarien keinoja miesten valloittamiseen

Koska miehen kuului tehdä aloite, oli ratkaisevan tärkeää, että nainen onnistui kohdistamaan miehen katseen ja intohimon itseensä. Ovidius valisti että naisen täytyi kiinnittää huomiota etenkin hampaiden, kasvojen ja kainaloiden hygieniaan sekä poistaa säärikarvansa. ”Tympeä pukinhaju ei saa tunkeutua kainaloihin eivätkä säärenne saa muuttua vastenmieliseksi törröttävien karvojen vuoksi!”

Runoniekka kehotti roomattaria myös salaamaan miehiltä kauneusrutiininsa. Mies ei saanut koskaan sattua paikalle naisen laittautuessa eikä saanut tutustua meikkituotteisiin. Silläkin uhalla että nainen joutui telkeytymään huoneeseensa, mies ei saanut missään nimessä nähdä puolivalmista ehostusta. Huulten kiillon ja ihon kirkkauden salaisuutta ei saanut paljastaa hänelle. Viat täytyi ehdottomasti kätkeä, olihan viehätysvoima naisen pääasiallinen ase. Kaikilla naisilla oli vikoja, joten välillä oli tarpeen petkuttaa. Erityisen lyhyen naisen oli kannattavampaa jäädä istumaan. Lyhyyden voi salata myös ojentumalla loikoilemaan vuoteelle. Jalat voi vaihtoehtoisesta piilottaa vuodevaatteilla, jotta vieressä makaava mies ei voinut verrata naisen pituutta omaansa.

Hymy oli yksi roomattarien käyttämistä viettelykonsteista. Sitä tuli tosin käyttää tehokkaasti ja viehkeästi sortumatta moukkamaiseen irvistelyyn. ”Suu auetkoon kohtuullisesti, hymykuopat sen molemmin puolin olkoot pienet, huulet alaosa peittäköön hampaiden kärjet.”

Myös naisen liikkumistapa ja kävelytyyli olivat tärkeitä. Juuri niiden ansiosta mies jäi ensivaikutelman saatuaan joko naisen lumoihin tai piti tätä vastenmielisenä. Ovidiuksen mielestä naisen piti kävellä aistikkaasti vältellen rahvaanomaista leveähaaraista askellusta, koska umbrialaisen talonpojan emäntä tallusti niin. Oli vältettävä myös epäseksikästä käyntiä, jossa vartalon liikkeet olivat velttoja ja ryhdittömiä. Oli valittava kuninkaallinen ja ylpeä kävelytyyli. Veriin menevimmässä askelluksessa kuitenkin herätettiin miehen vaistot keinuttamalla houkuttelevasti lanteita.

Pieni ilkikurisuus oli tarpeen vaatevalinnoissa. Nainen saattoi esimerkiksi jättää toisen olkapään ja käsivarren yläosan paljaaksi. Itse runoilija myönsi niksin tehon. ”Heti kun näen tällaista, haluan suudella olkapäätä, niin pitkälle kuin se on paljaana.”

Roomalaiset miehet ihannoivat luonnollisesti ystävällistä, lumoavaa, seurallista ja alistuvaa naista, olihan Antiikin Rooman yhteiskunta seksistinen. Riitti että naisen muisti yhden tehokkaan ohjenuoran: riitojen välttämisen. Ovidiuksen mukaan riidat oli tunnusomaista vaimoille. Rakastajattaren täytyi välttää riitoja niin pitkälle kuin mahdollista halutessaan pitää kiinni rakastajastaan.

Muitakin keinoja hyödyntämällä nainen saattoi lyödä kilpasiskonsa laudalta viekoittelupelissä. Harvinaisen sensuelli ääni saattoi lähes yhtä houkutteleva kuin kaunis ulkonäkö, niinpä laulutaitoa kannatti harjoittaa tavoitteellisesti. Samoin kannatti harjoitella tanssia, joka paljasti käsivarsien ja vartalon sulokkuuden ja hyödyntää lisäksi roomalaismiehiin vahvasti vetoavaa ruumiinkieltä sukupuolivietin herättävine, keinuvine lanteineen. Naisten suosimia viettelykeinoja olivat myös kitharan ja harpun soitto sekä runojen lausunta. 

Muita Ovidiuksen antamia neuvoja

- Jos olet laiha, käytä muhkeita, väljiä vaatteita ja kätke vartalosi viittaan.

- Piilota epämuotoinen jalka valkoiseen jalkineeseen, joka kätkee sen ääriviivat. Älä koskaan avaa kenkien nyörejä, jos sinulla on sirot nilkat (vaikuttaa siltä että jo Antiikin Roomassa monet miehet olivat heikkoina naisten jalkoihin ja katselivat niitä mielellään.)

- Jos kätesi ovat liian suuret eivätkä kynnet ole kovin kauniit, älä elehdi liikaa käsilläsi, kun puhut.

- Jos sinulla on pahanhajuinen hengitys, älä puhu koskaan tyhjällä vatsallasi äläkä käännä kasvojasi miehen suuntaan.

- Jos hampaasi ovat mustat tai liian isot tai vinot, muista että hymystä on sinulla vain haittaa.

- Jos lapaluusi törröttävät (ja näyttävät siiviltä), korjaa vika pehmeillä toppauksilla.

- Jos rintasi ovat pienet, käytä liivejä. Bandeau-mallisten rintaliivien nimi on strophium, ja ne valmistettiin kankaasta tai  hyvin ohuesta nahasta. Niiden käyttö oli yleistä, sillä ne kasvattivat kuppikokoa ja antoivat vaikutelman yhtä tai kahta kokoa suuremmasta rintavarustuksesta. Liivit myös kohottivat povea ja saivat naisen kaula-aukon vetämään miesten innostuneet katseet puoleensa.

- Naisen ei tule pröystäillä liikaa ylellisillä asusteilla, vaan kalliiden korujen ja vaatteiden valinnassa kannatti aina panostaa tyylikkyyteen. Sivistynyt ja hienostuneita naisia ihaillut Ovidius antoi kaksituhatta vuotta sitten edelleen ajankohtaisen neuvon. ”--Karkotatte meidät usein sillä rikkaudella, jolla tavoittelette meitä. Viehkeys vangitsee meidät--”